Avainsana-arkisto: Warren Ellis

Iron Man: Extremis

Iron_Man_ExtremisIron Man: Extremis
Tarina: Warren Ellis
Kuvitus: Adi Granov
Suomennos: Petri Silas
Egmont, 2013
ISBN: 978-952-233-694-1

Kostajat ja kaikki heihin liittyvä, etenkin Rautamies, on parin viime vuoden ajan ollut kohtalaisen kuumaa kamaa. Leffat takovat huimia tuloksia ja Marvel uudisti lehtitarjontansa uusien lukijoiden koukuttamiseksi. Onneksi näille raukoille rajoillekin rantautuu edes pieni osa tästä Marvelversumin uudesta noususta. Ja rytinällä rantautuukin, sillä keltapunaisen puvun puikkoihin on päästetty itse Warren Ellis.

Tonyn pitäisi syödä enemmän sieniä.

Tonyn pitäisi syödä enemmän sieniä.

Iron Man: Extremis kokoaa yhteen uudelleenumeroidun Rautamies-sarjan lehdet 1-6 ja kertoo hauskasta nanokeksinnöstä, jolla voidaan muokata ihmiskehosta yli-inhimillinen. Koska supereita ei koskaan ole riittävästi, ilmeisesti. Kyseessä on selvästi varsin raju cocktaili, sillä sitä kiskaissut äijä vetää Rautamiestä turpaan kuin tämä olisi kymppitonnin velkaa. Jälki on rumaa kuin Hulkia vastaan tapeltaessa. Tony Stark alkaa harkita radikaaleja ratkaisuja punttien tasaamiseksi, ennen kuin vihulainen juoksee koko mantereen halki ja lanaa pääkaupungista perunapellon.

Voimakasta, joskin tusinamaista vastustajaa huomattavasti kiinnostavampi teema on visionäärit ja heidän vastuunsa maailman tilasta. Sekä Tony että extremis-hoidon kehittänyt tiedenainen Maya ovat kumpikin tahoillaan luoneet ennennäkemätöntä, uutta teknologiaa ja operoivat muutenkin sellaisella tasolla, että todellista kilpailua muilta tahoilta ei edes ole. Silti kumpikin on jäänyt määrärahojen ja sotateknologian loukkuun sen sijaan, että olisivat muuttaneet koko planeetan elämän.

Atomic batteries to power. Turbines to speed.

Atomic batteries to power. Turbines to speed.

Kuvitus on suorastaan fotorealistista. Adi Granovin jälki on jotain, mitä en olisi uskonut todeksi pikkupentuna, kun lueskelin varhaisia Hulkeja. En, vaikka olisin saanut aidon lehden käteeni aikarepeämän kautta tulevaisuudesta. Tällaisissa kuvissa silmä lepää.

Extremis toimii hyvin esittelynä Rautamiehen päivitettyyn maailmaan, mutta tarinana se ei kanna kovin pitkälle. Valkoinen, kotimainen terroristi ei vastustajana jaksa kiehtoa, sillä suu vaahdossa möykkäämistä näkee päälle terveellisen päivittäisannoksen jo sosiaalisessa mediassa, ja juuri muuhun vihulaiseksi nostetusta militantti-idiootista ei ole. Taistelut eivät sisällä kekseliäisyyttä, kaikki ratkeaa suoraviivaisella nyrkkihipalla, ja jos ei haba riitä, ratkaisu on simppelisti hankkia sitä lisää.

Extremis on kelpo avaus, mutta saa samalla toivomaan, että luvassa olisi parempaa. Ehkä jotain tyyliin ystävyysmatsi Mandariinin kanssa tai jotain muuta klassista.

Advertisement

RED

Olisi ollut villi veto tehdä grafiikka vaikka sinisellä

RED (2010)
Pääosissa: Bruce Willis, Morgan Freeman, John Malkovich, Mary-Louise Parker, Helen Mirren, Karl Urban, Brian Cox
Ohjaus: Robert Schwentke
Käsikirjoitus: Jon Hoeber, Erich Hoeber

Frank Moses on eläköitynyt CIA:n agentti, joka asuu hiljakseen ja flirttailee puhelimitse eläkefirmansa pirtsakan asiakaspalvelijan Sarahin kanssa. Koska eläköitynyttä agenttia ei toimintaelokuvassa voi olla ilman, että hänet revitään takaisin mukaan toimintaan, käy juuri niin. Vaihtoehdot ovat joko pyrkimys palkata sälli uudelleen, tai tappaa hänet. RED valitsi jälkimmäisen tien.

Frank panee haisemaan, noukkii Sarahin mukaansa suojelutarkoituksessa ja kokoaa muita eläköityneitä ja erakoituneita agentteja pistämään kampoihin keskustiedustelupalvelun terrorille. Ei liene suuri yllätys, että kaikki wanhat parrat ovat pelissä parempia kuin kukaan muu, edes uusi nuori agentti, joka on pantu Frankia jahtaamaan.

Suuri kysymys tietenkin on, kuka on kaiken takana ja ennen kaikkea miksi. Kuten lajityyppiin kuuluu, siihen sisältyy muutama mutka, kunnes loppurytinässä voidaan jakaa oikeutta ja sankarit ratsastavat augingonlaskuun, sikäli mikäli ovat vielä hengissä.

RED on toimintakomedia ja futaa sellaisena aivan sujuvasti. Näyttelijäkaarti on pätevää ja karismaattista. Juoni puolestaan on sitä tavallista tauhkaa, mutta ei siihen pety, jos ei mitään odota. Ei RED mitään uutta tarjoa, tai yllättävää. Arvostelukin on kirjoitettava aika nopeasti tai ei muista koko katsomiskokemuksesta pian mitään. Sujuvaa viihdettä se oli, ei enempää eikä vähempää.

Itselleni yksi positiivinen seikka oli nähdä Karl Urban toiminnassa, sillä hän on uusi Judge Dredd. Ei mikään huono valinta, kunhan mies saa pitää kypärän päässään koko hemmetin leffan ajan.

”I am the law.”

”Yippee-Ki-Yay, Motherfucker.”