Kultistin kutsu
Se oli unta, sen hän tiesi, mutta silti niin käsinkosketeltavan todentuntuista. Koko ihmiskunta oli vajonnut hulluuden pohjattomiin syövereihin ja kaikkialla kaikui piinattujen mielien korviavihlova sointi.
Ihmisiä kiemurteli maassa, jokainen kirkuen omia mielettömyyksiään pahaenteisille tähdille. Taustalla ihmisten ylpein ja suurin kaupunki paloi hitaasti tuhkaksi. Aldebaran oli noussut taivaanrannan takaa.
Näyllä oli häneen voimakas vaikutus. Hän velloi sen pauloissa huumaantuneena, mutta jokin pyrki repimään hänet irti uneksunnan riettaasta syleilystä.
”Herää!” kuului vaatimus. ”Nouse jo!”
Hän kääntelehti valveen kartoittamattomilla rajamailla.
”Ph’nglui mglw’nafh Cthulhu R’lyeh wgah’nagl fhtagn!” hän kivahti ja käänsi kylkeä.
Kirotut ylipapit. Viisi minuuttia vielä. Ei ne tähdet mihinkään menisi viidessä minuutissa.
(Raapale on novelli, jossa on tasan sata sanaa. Otsikossa ja väliotsikoissa saa olla korkeintaan viisitoista sanaa.)
Routakoto 