Avainsana-arkisto: Apali

Huuhkaja – Wulf ja Lilja
Käsikirjoitus: Yann
Kuvitus: Romain Hugault
Apali oy, 2011
ISBN: 978-952-5788-10-6

Vuosi vaihtuu, loppu häämöttää. On 1945 ja saksalaisten epätoivoinen puolustustaistelu valuu pitkin kotoisia kenttiä kohti Berliiniä. Wulfin ja Liljan kohtalot kietoutuvat toisiinsa aina vain tiiviimmin, kun sotaonni tekee heistä vuoroin sankareita, vuoroin vankeja, vuoroin pettureita.

Sodan viimeisillä hetkillä jotkut haluavat sanoutua irti valtakuntansa anteeksiantamattoman pahoista teoista ja toiset tarttuvat tilaisuuteen maksella sotavuosien aikana kertyneitä kalavelkoja. On aina vain vaikeampaa osata nähdä, keihin voi tukalan paikan tullen todella luottaa. Väärä liike, väärä sana, väärä ystävä voi viedä suoraan vankileirille tai jopa teloituskomppanien eteen.

Yann kutoo Huuhkaja-sarjassaan toiminnantäytteisen eepoksen, johon mahtuu hitusen inhimillistä lämpöäkin. Saksalainen sotasankari Wulf on toisaalta suoraselkäinen ja vastustaa natsismia, mutta hänenkin on kovin hankala uskoa tarinoihin zyklon-b:stä ja tuhoamisleireistä. Hän pyrkii elämään ideaaliensa mukaan kääntymättä kuitenkaan koskaan maataan vastaan. Rintamalinjan toisella puolen Lilja taistelee paitsi vihollista vastaan myös oman itsenäisyytensä puolesta, mikä ei ole helppoa NKVD:n ja toveripilotti ”Taraninin” piirityksessä. Sota on nostanut kummankin sankaruuteen ja samalla estää heitä elämästä elämäänsä ihmisinä. Heidät, niin kuin miljoonat muutkin, on alistettu sotakoneiston osasiksi.

Romain Hugault tekee uskomattoman hienoa jälkeä niin viivan kuin värienkin käytössä. Lentokoneiden piirtäminen on hänellä selvästi selkäytimessä, sillä Huuhkaja ei ole ainoa sarja, missä hän pyörii nimenomaan lentovehkeiden kimpussa.

Koko Huuhkaja-sarja oli kaunis ja koskettavakin sotatarina, ja viimeinen osa Wulf ja Lilja sille arvoinen päätös. Huolimatta kaikesta tuhosta ja kuolemasta viimeisen sivun jälkeen lukijalle jää optimistinen väre.

Huuhkaja-sarja:

1. Kuin noidat yössä
2. Toveri Lilja
3. Wulf ja Lilja

Huuhkaja – Toveri Lilja
Käsikirjoitus: Yann
Kuvitus: Romain Hugault
Apali oy, 2010
ISBN: 978-952-5026-99-3

Syksy 1944. Saksalaisilla menee aina vain huonommin. Idän punakone jyrää massalla Luftwaffe on hupenevalla puolustuskannalla.

Toveri Lilja on kuumaa propagandamateriaalia ja hänen toveruutensa lentäjätoveri toveri Valentin ”Taranovin” kanssa sen kun syvenee. Kaikki ei kuitenkaan ole punaruusuilla tanssimista, kuten Lilja huomaa jouduttuaan ammutuksi alas vihollismaaperälle.

Rintamalinjan toisella puolen Adolf Wulf, saksalaisten lentäjä-ässä ja Romy-tyttösen isä jatkaa ilmataistojaan. Ei silkasta omasta halustaan, sillä taukoja ei juurikaan suoda. Kaikki miehet ilmaan ja neukkuja pudottamaan. Koska draama rakastaa symmetriaa ja Yann kokeneena kehäkettuna ymmärtää näiden asioiden päälle, myös Wulf pudotetaan taivaalta.

Toveri Lilja tuo esiin hyvin, miten rintamalla riemut ja lohtu otetaan sieltä, mistä voi. Ainoa tapa elää on hetkessä, kuolema voi korjata milloin tahansa. Rakkaus on rauhanaikaa varten, mikä ei kylläkään estä rakastumisia.

Toinen maailmansota oli aikaa, jolloin ei ollut mahdollista lukita ohjusta kahdentoista kilometrin päässä lentävään koneeseen ja painaa nappia. Taistelut käytiin verrattaiselta lähietäisyydeltä konekiväärein ja pudotukset olivat kuin henkilökohtaisuuksiin äityneiden riitojen huipentumia. Riidan aiheeksi riitti väärä merkki koneen perässä.

Yann ja Romain Hugault jatkavat laadukkaan tarinan kertomista trilogiansa toisessa osassa. Hahmot alkavat käydä tutuiksi, heistä alkaa välittää. Mikä on edellytys sille, että tragediat ja kohtalot koskettavat myös lukijaa. Albumin lopetus on järkyttävä. Sota voi olla sivuja käännellessä kiihkeää ja jännittävää, mutta ihmisille se on paskaa ja helvettiä.

Huuhkaja-sarja:

1. Kuin noidat yössä
2. Toveri Lilja
3. Wulf ja Lilja

Huuhkaja – Kuin noidat yössä
Käsikirjoitus: Yann
Kuvitus: Romain Hugault
Apali oy, 2009
ISBN: 978-952-5026-89-4

On talvi vuonna 1943. Saksa ja Neuvostoliitto ottavat yhteen maalla, merellä ja ilmassa. Huuhkaja-sarja keskittyy viimeiseen.

Yliluutnantti Adolf Wulf on taitava lentäjä. Yksi parhaista. Siitä syystä hänen natsivastaisuutensa ei ole vielä kehittynyt ongelmaksi, vaikka tulisieluisimmat lentoveljet katsovatkin karsaasti hakaristin puuttumista koneen perästä. Wulfin kunniantunto tulee muutenkin tielle, sillä hän ei laske taisteluvoitoiksi pikkusirrejä kuten suojattomia tiedustelukoneita. Valtakunta taas haluaa sankareita, joiden pudotusluvut näyttävät hyviltä. Hauska nähdä, miten nykypäivästä tuttu tulosvastuullisuus haittasi todellista tehokkuutta jo toisen maailmansodan aikana.

Isä Aurinkoisen valtakuntaa on käynyt puolustamaan myös Yön noidat, joukko naisia, jotka ampuisivat vaikka Kuun taivaalta, jos käsky kävisi. Saksan lentäjä-ässät ovat siis helppo nakki, tai olisivat, jos eivät väistelisi ja ampuisi takaisin. Yksi noidista on luutnantti Lilja Litvaski, jolle ainoa asia, jolla on mitään merkitystä, on vihoviimeisenkin natsin tappaminen kuoliaaksi saakka. Ikävä kyllä hänen kannaltaan hän palvelee omalla tavallaan kieroutunutta järjestelmää, jossa liiallinen kunnianhimo voidaan nähdä pahana asiana. Asemaa ei auta se, jos sattuu olemaan viehkeämpi nainen kuin puolueen ärhäkkä politrukki, jonka tehtävä on kitkeä vääränlainen aines armeijasta Siperian tundraa poraamaan.

Yann todistaa kerta toisensä jälkeen (Piko ja Fantasio, Valkoinen tiikeri) osaavansa kirjoittaa sekä kiinnostavaa juonta että toimivia hahmoja. Kuin noidat yössä ei ole tästä poikkeus ellei sitten positiiviseen suuntaan. Toisina aikoina Wulf olisi suoraselkäinen, ihanteidensa takana seisova mies. Nyt hän on halveksimansa politiikan käsikassara ja yksinhuoltaja, joka on kutakuinkin ainoa, jota silmien alla suoritetut sotarikokset hetkauttavat. Lisäksi hänen pieni tyttärensä vaatii isää lupaamaan, ettei tapa enää naisia, vaikka nämä olisivatkin vihollissotilaita. Muuten kummitukset, yön noidat, tulevat ja vievät hänet.

Romain Hugault tuntee lentokoneiden anatomian kuin omat taskunsa, olettaen että taskussa on vaikkapa Lavotshkin La-5 FN. Kuvitus on jylhää ja talvisten maisemien väritys kaunista. Hahmot ovat realistisen ilmeikkäitä.

Jos vertaa perinteiseen sotasarjakuvaan, kehottaisin muutoin kaikkia nakkaamaan vanhat Korkeajännitykset saunanpesään ja hankkimaan Huuhkajaa tilalle, mutta vastustan periaatteessa sarjakuvien polttamista, ellei Turun Sanomien sarjakuvasivuja lasketa. Pitäkää siis Korkkarinne, mutta muistakaa nimi Hugault, kun seuraavan kerran könyätte sarjakuvapuodin hyllyjä.

Huuhkaja-sarja:

1. Kuin noidat yössä
2. Toveri Lilja
3. Wulf ja Lilja