Ken söi kesävoin
”Onhan teillä nyt numeroni ylhäällä?” Kirsi sanoi ojentaessaan avaimet asunnon uudelle omistajalle. ”Outouksien varalta.”
”Tää munakas on kärähtänyt. Eksä laittanu rasvaa?” Minna tökki ruokaa lautasellaan. Rami vakuutti laittaneensa.
Seuraavalla viikolla Minna poltti kanasuikaleet pannuun kiinni. Varmasti hän oli käyttänyt voita. Outoa.
Haa! Tätäkö edellinen omistaja oli tarkoittanut?
”Minä mietinkin, että muuttaako se mukana vai jääkö kotiin.”
”Ai mikä?”
”Kasperin haamu. Kissani. Kuoli jo vuosikymmen sitten. Se rakasti voita. Aina piti antaa nokare, kun paistoi jotain.”
”Sekö sen voin nyt vie?”
”Kummitusta ei pannun kuumuus haittaa. Laittakaa uhrinokare ikkunapöydälle niin paisto onnistuu. Eikä mitään margariinia, tai vaihdatte kissanpissaisia lakanoita viikon ajan.”
Routakoto 