Kirjanne ovat myöhässä
Pekka poistui kirjastosta reppu lukemista pullottaen. Sumu velloi iltahämärillä kaduilla, ja liikenteen humu imeytyi usvakiehkuroihin.
Mikä se oli? Sivukadulla vilahti hahmo. Seurasiko joku? Pekka kiirehti nurkan ympäri. Käsi tarrasi niskaan.
Tyypillä oli lyhyt parta, komeat joskin kalpeat kasvot, ja terävät kulmahampaat. Pekka uikutti. Ei olisi pitänyt lainata Stokeria ja Ricea. Sitten hän keksi. ”Etkös sä ole se nuortenkirjailija? Se joka tekee kans historiallisia romaaneja ja dekkareita.”
”Olen minä.”
”Huh, hetken luulin-”
”Vampyyriksi?” Kirjailija naurahti.
”Niin.”
”Tuotteliaimmat meistä tarvitsevat lisäenergiaa. Muuten ei sivuja synny.”
”Mulla ois Red Bullia.”
Mutta kumpikin tiesi, että kyse oli lukijoiden verestä. Melkein sama asia. Punaista sekin.
Routakoto 