Köpiksen ropotti
Usein maailmanloppu lähtee liikkeelle hyvistä aikeista.
”Monen lemmikin omistaja käy päivisin palkkatyössä. Me voisimme tehdä oppivia älyleluja, jotka tarjoavat virikkeitä kotiin yksin jätetyille eläimille.” Näin epäilemättä on insinöörin ajatus kulkenut.
Lauma ihmisiä juoksi kiljuen pitkin katua. Flashmob, ajatteli Henry ja näppäsi pari hyvää toimintakuvaa. Samassa kuului ukkosen jylyä. Myrskynhän täytyi olla melkein päällä, mutta silti ei satanut. Pahoin aavistuksin Henry kurkisti nurkan taa.
Känny käteen. ”Moi. Se sähköjänis kun ostettiin Köpikselle kaveriksi viime viikolla. Köpis on vähän modannut sitä. Milloin pääset kotiin?”
Rakennukset murentuivat tomuksi. Taivasta vasten piirtyi jättikokoinen pupumecha, joka pani paraikaa Laajasaloa päreiksi lasersilmillään.
”No, semmoinen keskikokoinen kiire.”
Routakoto 