Talvisotaa
Ryömin paksussa hangessa vihollisen tutkan alla. Näen linnoituksen vajan takana ja kierrän asemiin. Vallituksen takana vilahtaa vaaleansininen pipo. Pyöritän pari lumipalloa, nousen polvilleni ja heitän. Hyvä rata. Milla tai Meri yllättyy noin sekunnin kuluttua.
Heittämäni ammus palaa laakapallona ja viuhuu ohi vain tekemäni loikkaväistön vuoksi. Ymmärrän. Aamulla tytöt katsoivat telkkarista tennisharjoittelua. Pallotykki sylki ammuksia pelaajan palautettavaksi tiuhalla tahdilla.
Muistikuvan myötä heittäydyn selälleni. Lumilinnasta sinkoaa palloja satamäärin vajan seinään.
Kuulen kiherrystä, mutta en linnasta vaan katolta. Pelasivat minut haluamaansa paikkaan. Reunan yli vyöryy maailman isoin lumipallo. Eihän katolla edes ole noin paljon lunta?
Kasan alla maatessani maistan sokerin.
Tämähän on hattaraa.
Routakoto 