Urheilupuiston singulariteetit
Mentiin liikuntatunnilla urkkapuistoon. Loppukevään päivä, pilvinen taivas. Pirun kylmää. Opettaja ilmoitti, että nyt juostaan kuupperia.
Juoksin Urpilan ja Kososen kanssa. Itäkaarteessa Sami alkoi kertoa tarinaa Kaapo Kesselistä, jolla oli meidän koulun Cooper-ennätys. ”Alle kymmenen minuuttia.”
Sanoin että paskapuhetta. Anne komppasi Samia ja sanoi, että Kessel oli oikaissut keskikentän halki. Juossut mustien aukkojen välistä, taivuttanut aika-avaruutta.
Mä nauroin. Mustat aukothan on satua. ”No missä se Kessel on nykyään?” mä kysyin.
Anne nyökkäs kohti valotonta, yönmustaa keskikenttää. ”Se yritti uudestaan, eikä palannu koskaan.”
”Sen jälkeen ne pystytti tän aidan”, Sami sanoi. ”Joskus jotkut kiipee sen yli ja yrittää oikasta. Sitä sanotaan Kessel-juoksuksi.”
