Tahdotko?
Ensimmäistä kertaa Cleon kämpillä. Aiemmin ollaan käyty kävelyillä, tai olen kokannut jotain. Nyt Cleon keittiössä porisee.
Osa olohuoneen kalustosta on selvää antiikkia, osa modernia. Kokonaisuus on silti tyylikäs. Hyllykössä on mustavalkoinen hääkuva. Katson lähempää.
Minun näköiseni mies. Ja Cleo. ”Harrastat photoshoppausta?”
Cleo tuo valokuva-albumin. ”Ruoka on pian valmis.” Albumi on täynnä kuvia minusta. Meistä. Eri vuosikymmeniltä. ”Tule pöytään.”
Alkukeittoa sydessämme Cleo hymyilee. ”Sanotaan se suoraan. Olen kuolematon, ja minulla on hyvin tarkka miesmaku. Seurustelen sellaiset parikymmentä vuotta, sitten vaihdan. Tahdotko olla kanssani?”
Mitä haluan? Elämänkumppaninko? Harva meistä tietää, kauanko juttu kestää. Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika.
Tartun häntä kädestä. ”Tahdon.”
Routakoto 
Nice. Erottui joukosta tässä raapaleita plaraillessa, kiitos otsikkonsa eikä loppukaan pettänyt.