Ruoka-aika nyt
”Isi, isi”, kuuluu Millan ääni korvan vierestä. Niin, onhan kello jo seitsemän, lauantaina. ”Me halutaan kissa”, Meri jatkaa.
”Eikös täällä ole riittävä hullunmylly ilman lemmikkejäkin?” pistän hanttiin. Siitä huolimatta iltaan mennessä meillä asuu kissa. Puuhkea punainen kolli, jonka häntä on kuin pölyhuiskatehtaan esitteestä.
Illalla lukeminen keskeytyy, kun kylmä kuono painautuu niskaan. ”Juurihan sinä sait ruokaa.” Työnnän kissaa kauemmas ja jatkan lukemista.
Sivulla lukee: ’Kissan on nälkä, kissan on nälkä, kissa nälkä kissa.’
Tarkistan kannesta. Grimbergin kansojen historia, osa 12: Kissalle ruokaa heti.
”Sitten vasta kun menen nukkumaan.”
Valot sammuvat. Huokaan sulkiessani kirjan.
Tämä lemmikki on alkanut muistuttaa isäntäperhettään huomattavan nopeasti.
Routakoto 
Ah, näitä on ollut ikävä ❤