Lohikäärmetanssi 1 ja 2

Kannen kuva: Petri Hiltunen

Kannen kuva: Petri Hiltunen

Lohikäärmetanssi 1 ja 2
George R. R. Martin
Suomentaja: Satu Hlinovsky
Kirjava, 2014
ISBN: 978-952-5802-09-2, 978-952-5802-10-8

Martinin massiivinen Tulen ja jään laulu ei esittelyjä kaipaa. Viides osa on vihdoin ilmestynyt suomeksi, jaettuna kahteen niteeseen. Ratkaisu saa kiitosta, sillä rajansa silläkin, miten painavaa kirjaa sitä jaksaa kannatella ranteiden rikkoutumatta.

Lohikäärmetanssin tapahtumat juoksevat rinta rinnan edellisen osan, Korppien kestien kanssa. Huonompi homma, jos suurin osa suosikkihenkilöistä esiintyi Korpeissa, sillä seitsemän vuoden odottelun jälkeen pitää odotella vielä lisää. Winds of Winter ei ilmesty missään nimessä 2015, ja saattaa lykkääntyä jopa vuoteen 2017. Jokunen paitsioon jäänyt hahmo kurkkaa nurkan takaa kirjan loppua kohden, mutta lohtuna tämä on laihaa settiä.

Kerronnan jakolinja uuden ja edellisen osan välillä kulkee pääasiallisesti maantieteen mukaan. Muurilla Eddardin äpäräpoika Jon pitää jöötä varistensa keskellä ja valmistautuu talven tuloon, mitä sivumennen on varrottu viiden kirjan verran. Jonin henkilökaari onkin kirjan tyydyttävimpiä, koska sen suhteen tapahtuu merkittäviä asioita, olkoonkin että niitä pitää odotella koko kirjan verran.

Vastakohtana tälle toimii Daenerys, joka on jämähtänyt paikalleen Meereeniin. Westerosin valtaaminen on jäänyt siihen asti, että lohikäärmeiden äiti saa rauhoitettua tilanteen orjien ja orjuuttajien välillä. Siinäpä ei työsarka pääse loppumaan kesken. Tapahtumat pyörivät hallitsemisen ja liittolaissulhasen hankinnan ympärillä, ja vasta aivan lopussa status quo alkaa murtua. Mitä sitten tapahtui, siitä saamme kuulla ensi numerossa. Muutaman vuoden kuluttua.

Daenerysin käsittely kuvaa pitkälti koko kirjaa. George R. R. Martinilla on suunnitelma, visio siitä, missä kenenkin hahmon on oltava, kun saagan huipentavat konfliktit potkaistaan kierroksille. Ikävä kyllä se tarkoittaa sitä, että pelin tässä vaiheessa hahmoja toisaalta tönitään paikoilleen, toisaalta pidetään aloillaan, jotta ajoitus osuu nappiin. Martin on sanonut siirtäneensä kaksi suurta taistelua seuraavan kirjan alkupuolelle, mikä syö tämän kirjan arvoa huomattavasti. Tilanteita viritellään, mutta pääosin mitään ei tapahdu. Lukija odottakoon viisi vuotta lisää.

Siltikin, Lohikäärmetanssi on luettava mitä pikimmiten. Jos on tähän asti onnistunut välttymään spoilereilta, sen mitä nyt tarjolla on, mahdollisuudet jatkaa tällä tiellä putoavat nollaan, kun Game of Thronesin viides kausi käynnistyy. Ja riippumatta siitä, säkenöivätkö kaikki juonikaaret kirkasta kipinää ja saako niistä tujuja säväreitä, Martinin proosa tempaisee mukaansa. Sillä miehellä on käsittämätön kyky kiskoa skeptisempikin lukija kerrontansa kiemuroihin. Tätä prosessia avittaa Satu Hlinovskyn onnistunut käännös.

Lohikäärmetanssi toisaalta jättää suuhun välietappimaisen sivumaun, toisaalta jättää kaipaamaan jatkoa. Ja kun kirjasarjan vääjäämätön uusintaluvun aika joskus koittaa, aion etsiä käsiini listan siitä, missä kronologisessa järjestyksessä Korppien kestien ja Lohikäärmetanssin luvut on järkevintä lomittain lukea.

(Arvostelu on julkaistu Tähtivaeltajassa 1/2015)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s