Hämärän partio

Hämärän partio
Sergei Lukjanenko
Suomentaja: Arto Konttinen
Into, 2014
ISBN: 978-952-264-267-7

Hämärän partio on jaettu kolmeen nimettyyn osaan, kuten kaksi edellistäkin sarjan kirjaa, Yöpartio ja Päiväpartio. Osat toimivat itsenäisinä tarinoina, mutta kutovat samalla yhden ison kokonaisuuden, joka kulminoituu niin toiminnan kuin teemojenkin kannalta kirjan lopussa. Juonellinen jalkatyö jää perinteisesti Anton Gorodetskin kontolle samalla, kun Yöpartion johtaja Geser sekä Päiväpartion johtaja Zavulon juonivat omiaan kulisseissa. Mutta tällä kertaa näyttää pahasti siltä, että joku muu vedättää heitä molempia, ja kaiken lisäksi Inkvisitiota.

Sergei Lukjanenko on luonut kiehtovan maailman, jota asuttavat ihmisten lisäksi Muihin kuuluvat. He ovat noitia, velhoja ja velhottaria, ja he voivat käyttää taikuutta. Tämä rajanveto on tarkka. Kahden ihmisen lapsi voi syntyä Muihin kuuluvana, tai kahden Muihin kuuluvan lapsi voi syntyä ihmisenä, eikä mikään kykene muuttamaan tilannetta jälkeenpäin. Kahden Muihin kuuluvan ihmislapsi väistämättä vanhenee ja kuolee, kun hänen vanhempansa elävät vuosisatoja.

Muihin kuuluvien olemassaolo on pidettävä salassa ihmisiltä, koska ihmisluonto on se mitä se on. Muihin kuuluvat orjuutettaisiin tai tuhottaisiin. Luultavasti tuhottaisiin. Siksi nouseekin aika äläkkä, kun salaperäinen kirje ilmoittaa, että eräälle Moskovassa asuvalle ihmiselle on paitsi paljastettu totuus Muihin kuuluvista, myös luvattu pääsy heidän joukkoonsa. Tällainen puuhastelu vetää kentälle kaikki merkittävät osapuolet, ja ajojahti alkaa.

Valon palvelijoiden Yöpartio heittää peliin yhden luottomiehistään, Anton Gorodetskin. Sitten viime näkemän Antonista on tullut isä, ja hänen vaimonsa on eronnut Yöpartiosta. Koska pimeyden palvelijoiden Päiväpartio on aina mahdollisuuksien mukaan piikkinä lihassa, he panevat asialle Antonin entisen naapurin, nuoren Kostja-pojan, josta on kasvanut Suurvampyyri. Ystävyys eri partioiden jäsenten välillä on häilyvä asia, kuten jo sarjan aiemmat osat ovat osoittaneet. Se, kuinka suurista asioista ja kuinka kovilla panoksilla nyt pelataan, käy ilmi, kun Inkvisitio lähettää oman ryhmänsä tutkimaan tapausta. Inkvisitio on eräänlainen erotuomari, joka valvoo, että Yöpartio ja Päiväpartio noudattaa ammoin solmittua Sopimusta, jonka tarkoituksena on lähinnä varmistaa, etteivät pikkuriidat repeä koko maailman nieleväksi sodaksi.

Ja siinä on pelkkä lähtökohta. Tapahtumarikkaan seikkailun oheen Lukjanenko kutoo tälläkin kertaa filosofista pohdiskelua yhteiskuntamalleista, hyvän ja pahan luonteesta, ja maailmanmenosta ylipäätään. Anton joutuu miettimään, mikä häntä pitää Yöpartiossa, ja olisiko hänenkin aika liittyä Inkvisitioon. Kumpi on korkeampi kutsumus, ja miksi? Tämä kiehtova keitos on ryyditetty vahvasti venäläisyydellä, mikä ei nykyään välttämättä ole suuri myyntivaltti, mutta ainakin minun kohdallani on se puoli, joka nostaa Partio-kirjat kauhufantasian kuninkuusluokkaan.

Hämärän partion voi lukea itsenäisenä kirjanakin, mutta mahdollisuuksien mukaan kannattaa lukea ensin Yöpartio ja Päiväpartio. Ellei muun vuoksi niin siksi, että ne kaikki ovat uskomattoman mukaansa tempaavaa viihdettä.

Advertisements

One response to “Hämärän partio

  1. Ah, kolmas osa ilmestynyt. Tarvitseepa hankkia se käsiini, takuuvarmaa settiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s