Avaruuden terveisiä (Ucho no aisatsu)
Shin’ichi Hoshi
Seumentaja: Tuula Moilanen
sharda, 2000
ISBN: 951-97960-5-3
Shin’ichi Hoshin merkitystä Japanilaisen science fictionin kehitykselle ei voi liiaksi korostaa. Hän oli perustamassa ensimmäistä alan fanzinea ja ryhtyi itse Japanin ensimmäiseksi täysipäiväseksi scifikirjailijaksi. Elämänsä aikana hän kirjoitti yli tuhat lyhytnovellia. Sellaisen miehen luulisi olevan tuttu edes nimenä alan vähääkään vakavammille harrastajille, mutta länsimainen scifikulttuuri keskittyy edelleen vahvasti anglosaksiseen perinteeseen. Minäkin kuulin herra Hoshista vasta vuonna 2000, kun Sharda julkaisi häneltä novellikokoelman Avaruuden terveisiä.
Se tempaisi ilmat pihalle.
Kuten myös kirjan alkusanat huomauttavat, Hoshin tapana on kuvata tapahtumia ulkoapäin. Hän ei heittäydy hahmojen sisään ja tarjoa tiukkoja näkökulmia, vaan keskittyy kuvaamaan tapahtumia etäältä. Aiheet ovat monasti yleismaailmallisia ja filosofisia. Millaista piinaa alemmuudentunne aiheuttaa, ja mitä jos sen saisi parannettua? Miten käy talouden, jos ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, mitä heillä jo on, eivätkä kuluta? Onko moraalisesti oikein pakottaa heidät kuluttamaan? Mitä jos tupakka katoaisi maailmasta uudenvuoden jälkeen?
Katsellessamme moisia tilanteita kaukaa voimme nauraa kirjailijan itsensä mukana ihmisille, jotka törmäilevät onnettomasta tilanteesta toiseen, ja välttyä huomaamasta edes hetkeksi, että kuulumme itse juuri siihen ihmiskuntaan, jonka heikkoudet meitä niin huvittavat. Mutta onhan se huvittavaa, se posketon ahneus ja kaikki se kehnoista elämänvalinnoista kumpuava ihmisen kykenemättömyys saavuttaa korkeampia ideaaleja. Ja jos ne saavutetaankin, onko elämä silti lopulta niin paljon parempaa? Hoshi vastailee näihin ja moniin muihin kysymyksiin viekkaana kuin uneen ilmestyvä kettu.
Novellikokoelman taitto poikkeaa jonkin verran totutusta, esimerkiksi pitkät repliikit on sisennetty joka riviltä, ja repliikkiin liittyvä lause on siirretty alkamaan omalta, sisentämättömältä riviltään. Tätä en pidä heikkoutena, sillä se korostaa hauskasti kokoelman vierasperäisyyttä.
Toinen tällaista muukalaismaisuutta korostava seikka on Tuula Moilasen käännöksestä välittyvä japanilaisuus, jossa tietyt kielen ominaisuudet ja puhetavat on käännetty suoraan yrittämättä sovittaa niitä suomalaiseen ilmaisuun. Ratkaisu on oikea, sillä kulttuurit eivät käänny toisille kulttuureille yksi yhteen. Erikoislaatuinen kieli muistuttaa lukijaa siitä, että myös näkökulma maailmaan poikkeaa arkipäivän totutusta.
Luettuani Avaruuden terveiset nyt uudelleen huomaan, miten paljon Hoshin tekstit ovat vaikuttaneet omiin tarinoihini ja tapaan kertoa. Ei liene liioiteltua sanoa, että ilman Hoshin tuhannen tarinan esimerkkiä en olisi kenties ryhtynyt raapaleprojektiini, jonka myötä kirjoitin yhden raapaleen vuoden joka päivä. Ja vaikutti hänen työnsä minuun kirjoittajana jo silloin vuosia sitten, kirjoitinhan minä hänen innoittamanaan novellin Vaali-ilta (Marvin 4/2001), jossa ihmisiin viitataan vain yhdellä kirjaimella.
Avaruuden terveisiä sisältää 35 novellia, joista parhaimmat jäävät päähän kutkuttamaan päivä- tai jopa viikkokausiksi. Osa kirjan sisällöstä on julkaistu Turun Science fiction Seuran Spin-lehdessä joskus 2000-luvun alussa, kun sain kirjan kustantajalta luvan laittaa niitä lehteen niin paljon kuin halusin. Spinin vanhoja numeroita lienee edelleen kaupan, mikä vihjeeksi mainittakoon niille, joille kirjan itsensä löytäminen osoittautuu liian hankalaksi palaksi.
Routakoto 