Teräsmies: Miehet terästä
Tarina: Grant Morrison
Piirros: Rags Morales, Andy Kubert
Suomennos: Antti Koivumäki
Egmont, 2013
ISBN: 978-952-233-695-8
Päässäni elää ajatus, että Teräsmiehestä ei voi kertoa kovin kiinnostavaa tarinaa. Hän on superhaavoittumaton, supernopea, superaistinen ja moraalisesti korkeammalla kuin kukaan koko kaikkeuden historiassa. Ainoa heikkous, kryptoniitti, on toisaalta niin kuuluisa, että se on livahtanut jo yleiseen kielenkäyttöön. Mitä jää jäljelle? Minkä kanssa Teräsmies kamppailee? Ihmissuhteiden? Osaako hän edes riidellä?
Tuo sitkeässä istuva mielikuva lienee peruja 80-luvulta, jolloin tutustuin koko superheeros-genreen, ajalta ennen kuin mullistus nimeltä Crisis on Infinite Earths pyyhkäisi koko DC:n lehtilinjan läpi. Silloin kaikki säännöt, ennen kaikkea tarinankerrontaa koskevat sellaiset, pantiin uusiksi. Noiden aikojen jälkeen olen vieraillut Metropolisissa vain satunnaisesti. Nyt palaan jälleen yhdeltä ekskursiolta.
Ensin myönnän suoraan, että Miehet terästä on mielenkiintoista tarinaa ja ajattelumaailmaani vainoava päähänpinttymä Teriksen tylsyydestä siis periaatteessa väärä. Kuitenkin juuri se, mikä sai tämän kirjan tarinat toimimaan, oli Teräsmies, jolla koko homma ei ollut vielä täysin hanskassa. Turpasaunan jälkeen Clark Kent näytti siltä kuin olisi aukonut päätään perjantai-iltana snägärillä. Teriksen kokemattomuus aiheutti ongelmia myös toisella saralla, nimittäin henkisellä. Kun kokonaisia kaupunkeja varasteleva ökkömömmö tulee kylään, Kal-El saa häijyjä välähdyksiä menneestä koskien vanhempiaan ja Kandorin kaupunkia, joka sekin aikanaan pullotettiin täsmälleen samoin kuin nyt viipale Metropolista.
Juuri tuo inhimillisyys supersankarin sisällä herättää tarinat eloon, ja haavoittuvuus luo jännitteen. Saa nähdä, kauanko maailman suurimman supersankarin etsikkoaika kestää.
Miehet terästä kokoaa yhteen DC:n uudelleenkäynnistämän Teräsmies-lehden alkunumerot, mikä selittää ne Batmanin ensimmäisestä vuodesta muistuttavat vibat. Teris on n00b, kaupunki on mätä ja ihmiset eivät vielä tiedä, miten luotiakin nopeammin juoksevaan avaruusolioon pitäisi suhtautua. Tämä sinänsä rohkea veto hylätä vanha jatkumo avaa paljon mahdollisuuksia leikitellä tutuiksi luulluilla hahmoilla, mutta kovin radikaaleihin visioihin ei ainakaan vielä lähdetty mukaan.
Miehet terästä on näppärä paketti superihtavaa peruskauraa jokaisen genrestä diggailevan kokoelmaan. Kestää myös toisenkin lukukerran.
Routakoto 