Rakkaustarina
Päässäni humisee. Koko ajatus on kestämätön. ”Sinä et ole klooni”, ärähdän itkua niellen.
”En sanonut että olen, mutta voin olla. Luultavasti olen. Ne pitivät minua vankina viikkoja ja niiden tiedetään kloonanneen vihollistaistelijoita.” Nadia istuu viereeni.
”En välitä.”
”Etkö edes, jos rakastamasi nainen on vielä vankina?”
En pysty vastaamaan.
”Jos olen kopio, en varasta alkuperäisen minäni elämää. Tämä kuuluu hänelle.”
”Häntä minä rakastin kaukaa. Sinun kanssasi minulla on suhde.”
”Minullakin, tai hänellä, oli tunteita jo ennen vankeutta. Hän ansaitsee tilaisuuden onneen.”
Katseeni sumenee, pyyhin poskiani. ”Jätätkö sinä minut?”
Käsi silittää poskeani, huulet koskettavat huuliani. ”En nyt. Vasta jos löydämme alkuperäisen minäni.”
Routakoto 