Kill Me Baby 1
Kaduho
punainen jättiläinen, 2012
ISBN: 978-952-16-1584-9
Yasuna ja Sonya ovat koulutyttöjä. Heistä Yasuna on hieman tärähtänyt, Sonya puolestaan syndikaatin palkkatappaja. Hänellä on oma tapansa hoidella henkilökohtaista tilaansa loukkaavat yksilöt, minkä johdosta Yasunalla on vähän väliä jokin paikka sijoiltaan. Itseasiassa se, että hän en edelleen hengissä, on joltinenkin ihme. Kolmantena pyöränä, mutta vakaasti sivuroolissa, hyörii kolmas tyttö, Agiri, joka on tiemmä ninja. Todisteet tämän puolesta ovat tosin vielä hieman laihoja, mutta todellinen ninjahan salaa ninjuutensa.
Tyylivalinta on vakaasti slapstickin puolella. Maisemat vaihtuvat luokkahuoneesta puiston kautta rantahietikolle ja aiheet syömisestä eläimiin, mutta meno pysyy kaistapäisenä. Sonyan fyysistä ylivoimaisuutta tasapainottaa hänen pelkonsa, joiden joukkoon kuuluvat mm. eläimet ja kummitukset. Silti juuri hänellä on yliote varsin usein. Vaan eipä hänestä olisi palkkatappajaksi, jos ei saisi pidettyä edes yli-innokasta luokkatoveriaan aisoissa.
Kohderyhmä on selvästi enempi oma ala-astelainen jälkikasvuni kuin aikuisiän saavuttaneet, mutta muutama kohta onnistui silti herättämään hihitystä ja muutaman hörähdyksen. Kovin kosmisiin sfääreihin ei asetelman herkullisuudella vielä revitellä, vaan tilanteet ovat maanläheisiä ja arkipäiväisiä, mitä nyt seassa sählää yksi kappale foobisia palkkamurhaajia. Piirrosjälkeä pitää kehaista Sonyan silmien verran. Pistemäiset pupillit luovat mukavan psykoottisen vaikutelman.
Kill Me Baby maistui oikein mukavana välipalana junamatkalla, kun Alison Bechdelin psykoanalyyttisyys oli liian raskasta väsyneille aivoille.
Routakoto 