Avainsana-arkisto: Kaduho

Kill Me Baby 2

Kill Me Baby 2Kill Me Baby 2
Kaduho
Suomentanut: Antti Kokkonen
punainen jättiläinen, 2012
ISBN: 978-952-16-1585-6

Kuvailin edellisen osan arvostelussa Yasunaa hieman tärähtäneeksi. Nyt kuitenkin alkaa vaikuttaa siltä, että hänen toverinsa Sonya on täysipäisempi näistä kahdesta, ja Sonya sentään on yhdistetty psykopaatti ja palkkatappaja.

Kill Me Baby 2 liidokkiYasunalla on palttiarallaa gerbiilin huomiokyky. Hedonistisen gerbiilin. Ajatusprosessi katkeaa pääasiassa kahdesta syystä: ruoka tai kiva esine, ja näistä esineillä on enemmän vetovoimaa. Sonya tyytyy suurimman osan aikaa seuraamaan koohotusta vierestä, mutta silti useammin kuin ikinä tahtoisi hän tempautuu mukaan hulluuteen.

Koska Sonya tiemmä on väkivaltaisen kuoleman ammattilainen ja ainakin osaa muutaman kivuliaan lukon, hänen ei tarvitsisi sietää Yasunan riehakkuutta lainkaan. Tästä huolimatta he ovat usein yhdessä, joten Sonyan täytyy saada jotain irti tästä ystävyyssuhteesta. Ehkä se tasapainottaa hänen muuta elämäänsä, johon kuuluvat syndikaatilta saatavat keikat. Toisaalta, mitä todisteita meillä on hänen työnkuvastaan? Samoin kuin Agiria (sivuroolissa heiluva kolmas tyttö) ei voida todistaa ninjaksi, ei meillä ole kuin Sonyan sana omasta ammatistaan. Viitteitä ja vihjeitä sitten kyllä riittää senkin edestä. Harva tavallinen tyttö jemmailee koulupuvussaan teräaseita.

Ensimmäisen pokkarin jälkeen fiilis tätä strippisarjaa kohtaan oli perushaalea, mutta nyt alan jo lämmetä hahmoille. Vitsit perustuvat toistolle, jolloin hauskuus tulee uusista ympäristöistä ja tilanteista. Ja tapahtuupa hahmoissa pientä kehitystäkin, Yasuna kun alkaa aktiivisesti kepittämään Sonyan ammatillisia pyrkimyksiä. Sehän ei voi päättyä kuin huonosti.

Kill Me Babyn koululaishuumori soveltuu ala- ja yläasteen taitteessa oleville esiteineille, sekä samalla huumorin tasolla operoiville aikuisille. Siksi aion lukea kolmannenkin pokkarin.

Mainokset

Kill Me Baby 1

Kill_Me_Baby_1Kill Me Baby 1
Kaduho
punainen jättiläinen, 2012
ISBN: 978-952-16-1584-9

Yasuna ja Sonya ovat koulutyttöjä. Heistä Yasuna on hieman tärähtänyt, Sonya puolestaan syndikaatin palkkatappaja. Hänellä on oma tapansa hoidella henkilökohtaista tilaansa loukkaavat yksilöt, minkä johdosta Yasunalla on vähän väliä jokin paikka sijoiltaan. Itseasiassa se, että hän en edelleen hengissä, on joltinenkin ihme. Kolmantena pyöränä, mutta vakaasti sivuroolissa, hyörii kolmas tyttö, Agiri, joka on tiemmä ninja. Todisteet tämän puolesta ovat tosin vielä hieman laihoja, mutta todellinen ninjahan salaa ninjuutensa.

Tyylivalinta on vakaasti slapstickin puolella. Maisemat vaihtuvat luokkahuoneesta puiston kautta rantahietikolle ja aiheet syömisestä eläimiin, mutta meno pysyy kaistapäisenä. Sonyan fyysistä ylivoimaisuutta tasapainottaa hänen pelkonsa, joiden joukkoon kuuluvat mm. eläimet ja kummitukset. Silti juuri hänellä on yliote varsin usein. Vaan eipä hänestä olisi palkkatappajaksi, jos ei saisi pidettyä edes yli-innokasta luokkatoveriaan aisoissa.

KMB_SonyaKohderyhmä on selvästi enempi oma ala-astelainen jälkikasvuni kuin aikuisiän saavuttaneet, mutta muutama kohta onnistui silti herättämään hihitystä ja muutaman hörähdyksen. Kovin kosmisiin sfääreihin ei asetelman herkullisuudella vielä revitellä, vaan tilanteet ovat maanläheisiä ja arkipäiväisiä, mitä nyt seassa sählää yksi kappale foobisia palkkamurhaajia. Piirrosjälkeä pitää kehaista Sonyan silmien verran. Pistemäiset pupillit luovat mukavan psykoottisen vaikutelman.

Kill Me Baby maistui oikein mukavana välipalana junamatkalla, kun Alison Bechdelin psykoanalyyttisyys oli liian raskasta väsyneille aivoille.