Hylkyjen hautuumaa
Kauempaa planeetta näyttää seesteiseltä. Sitä kattaa ohut ilmakehä, ei missään nimessä ihmisen hengitettäväksi soveltuva. Katselen sitä näyttöruudusta, ikkunoista se ei näy. Edessä on miljardeja tonnia romua.
Planeetan lähestyessä kuljetusalus alkaa hidastaa. Runko tärähtelee ja etäiset napsahdukset lukitusten avautumisesta kantautuvat hylättyjen alusten runkojen läpi. Lastina on pieniä sukkuloita, massiivisia hävittäjiä, luksusristeilijöitä. Yksi kerrallaan ne irtautuvat jatkaen matkaansa kohti romuplaneettaa, jonka vuosituhantiseen, hylkyjen peittämään pintaan ne iskeytyvät hirvittävillä nopeuksilla.
Oma alukseni on viimeisten, hidastuneimpien joukossa. Annan momentin viedä minua ja kytken raketit vasta viime hetkellä, ettei minua havaittaisi kuljetusalukselta.
Sitten lähden etsimään Prinsessa Tarumiksen hautajaisalusta ja ennen kaikkea sen kyydissä ollutta staasikenttää.
Routakoto 
Hyvyyttä! Tästä kimpoaa itelle ideoita 🙂
Uuuuu! Jatkoa!
Siinä oli niinkuin neljä yllättävää käännettä. Ja ihmeentuntua. Ja ”Off-Screen Movie” tai kaksi. Se on aika pirun hyvin raapaleelta. Tässä alun näkökulman epämääräisyys sai lopulta selityksensä ja lukija voi tyytyväisenä hyväksyä sen, että häntä ikäänkuin johdatettiin alussa harhaan.