Vanhaa viskiä
Astun baariin ravistellen vettä sateenvarjosta. Tervehdin hymyilevää isäntää. ”Muistatteko minut? Sanoin ettei näin hyvää viskiä muualta saa.”
Isäntä nyökkää. ”Palasitte jo Lontoosta?”
En vastaa. ”Sanoitte viskiänne 200-vuotiaaksi. Löysitte ikivanhan sukukätkön tiluksiltanne, niinhän se oli?”
”Seison edelleen sanojeni takana.”
”Säästin tilkan ja vein sen analysoitavaksi. Tavara on eittämättä vanhaa. Mutta sisälsi nykyajan epäpuhtauksia. Agentuurini kutsuu sellaista temporaaliseksi anomaliaksi.”
”Hä?”
”Epäilen, että teillä on aikakone.”
Isännän hymy hyytyy.
”Se on hallituksen salaisten säädösten vastaista. Selvä laitteiston takavarikkoperuste.”
Isäntä kalpenee.
”Toisaalta, te olette viskin valmistuksen ammattilainen. Me emme pystyisi samaan. Agentuurini voisi katsoa rikettä läpi sormien…”
Isäntä nyökkää varovasti.
”…sopivaa vuotuista viskierää vastaan.”
Routakoto 