Jalanjäljet
Tkzee antaa merkin, joten pysäytän auton. Se on ikivanha Ford, jonka jäähdytin sihisee ja päästelee höyrytuprahduksia. Avaan oven. Maasto on karua, näen vain lyhyttä ruohoa.
Namibialainen oppaani puhuu innokkaasti ja viittoo minua seuraamaan. Vain muutaman askelen kuluttua näen ne.
Maa on täynnä pyöreitä alueita, joissa ei kasva mitään. Ne ovat kuolleita.
”Siinä ympyröitä. Halusitte nähdä.”
”Hämmästyttävää. Niitähän on satoja.”
”Tuhansia. Jumalten jalanjälkiä.”
”Anteeksi?”
”Jumalat kävelevät keskuudessamme. Juuri täällä. Mutta he ovat hitaita.”
”Puujaloillako ne kulkevat?” Naurahdan, mutta ääni kuolee nopeasti kurkkuuni. Uusi ympyrä muodostuu edempänä, sitten toinen, kolmas. Jono tulee minua kohti, ja pysähtyy.
”Vihainen jumala kulkee nopeammin”, Tkzee huomauttaa.
Routakoto 
Onko sulla vähän nyt päähenkilön tappoputki päällä? No, omiapahan ovat päähenkilösi… 😉
Mutta eihän tuossa kerrota, miten henkilön käy. En muuten huomauttaisi, mutta useassa tarinassa käy paljon selvemmin ilmi, että lopputuloksena on hengenlähtö.
Tosin, jos tästä tosiaan kirjoitan pidemmän version ja laitan mukaan kolmannen hahmon, ei kyllä ole mitään takeita siitä, että kaikki kävelisivät hengissä ja perna paikoillaan pois tilanteesta.