Avainsana-arkisto: supersankari

Echo

Sataa, sataa, ropisee...

Echo
Terry Moore
Abstract Studio

Supervoimakkaiden sankarien, antisankarien ja puhtaasti pahisten voimankoitoksissa ollaan nähty paljon sitten Teräsmiehen debyytin.

60-luvun alussa Marvel toi hahmoihin maanläheisyyttä ja tarinoihin jatkumoa. Watchmen ja Yön ritari näyttivät miten poiketaan totutusta kaavasta ja tehdään sitä samaa vanhaa uudella otteella. Niistäkin päivistä on yli kaksi vuosikymmentä. Kaiken kaikkiaan seitmäänkymmeneen vuoteen mahtuu valtaisa skaala tarinoita supervoimista ja niitä käyttelevistä ihimisistä.

Joten, kun tänä päivänä lukee supersankarigenreen kuuluvaa lehteä ja maailma imaisee mukaansa, on syytä merkitä tuotteen nimi muistiin jatkohankintoja varten.

Terry Moore lie monelle tuttu palkitusta sarjastaan Muukalaisia paratiisissa. Vuonna 2008 hän aloitti uuden itse julkaisemansa sarjan Echo, joka on nyt ehtinyt kolmanteen kokooma-albumiinsa.

Julie Martin on valokuvaaja, joka sattuu väärään paikkaan väärään aikaan ja hänen päälleen sataa taivaalta hopeahelmiä, jota eivät irtoa sitten millään. Jos kohta tällainen sattumus ei ole aivan tavallista, sitä ei ole myöskään helmien alkuperä. Toisaalla Dillon Murphy yrittää tavoittaa tyttökaveriaan Annieta, joka työskentelee eräälle puolustusvoimien alinhankkijalle. Ikävä kyllä Dillonin kannalta Annien työhön kuului uuden taistelupuvun testaaminen ja jokin taho hämmensi soppaa ydinohjuksella. Puvusta ja Anniesta ei jäänyt muuta kuin tuhansittain pieniä, elävänoloisia hopeapalluroita, joiden moniin ominaisuuksiin muunmuassa kyky kasautua uudestaan, varsin kohtalainen tulivoima ynnä muuta jännää.

...pili pili pom...

Näiden lisäksi Julie huomaa varsin pian myös sen, että tämä outo panssari kerran kiinnityttyään ei suostu enää lähtemään irti.

Sanomattakin on selvää, että armeija haluaisi omaisuutensa takaisin.

Pian Julie ja Dillon pakenevat henkensä edestä vapaiden markinoiden parasta sherlockholmsmaista jäljittäjää sekä alihankintafirman kusipäistä sovinistipomoa pitkin Amerikan syrjäseutuja liittolaisinaan sekalainen joukko vanhan polven militaristeja ja pehmoprätkäjengiläisiä.

...nallen varpaat palelee, pili pili pom pom pom...

Tarinassa itsessään ei ole mitään uutta. Kuinka voisikaan olla, kun kerta näitä samoja polkuja on samoiltu tuhansia kertoja? Koukkuja täytyy siis hakea toteutuksesta ja sillä saralla Terry Moore ei meitä petä.

Hahmojen rakentuminen pienistä mutta kuvaavista tapahtumista toimii loistavasti ja lukija muodostaa eläytymiseen vaadittavan tunnesiteen helposti. Sanaton kerronta korostaa ilmeiden ja tunteiden tärkeyttä.

Juuri tämä seikka saa myös hahmojen vuorovaikutuksen tuntumaan luonnolliselta, vaikka tilanteen logiikka jättäisi toivomisen varaa.

Kuvitus on mustavalkoisen viivan tarkkuusnäyte, ruutu ruudulta. Oli kyse kasvokuvasta, panoraamamaisemasta tai hengästyttvästä toimintaosiosta, Mooren kynänjälki on upeaa katsottavaa. Ja minä kun en useinkaan kiinnitä taiteeseen juuri mitään huomiota. Echoa voi suositella lämpimästi kaikille hyvän sarjakuvan ystäville.

Päivitys: Kirjamessuilla näin Sarjakuvakaupan osastolla koko sarjan yhtenä albumina. Olisipa joskus rahaa…

Empowered

Empowered 1


Empowered 1-6
Adam Warren
Dark Horse

Supersankareita on moneksi. Toista ääripäätä edustavat Teräsmiehen kaltaiset tähtisilmäiset ikonit, joilla on enemmän hyveitä kuin Jeesuksella ja suurempi arvostus massojen keskuudessa kuin siivutetulla leivällä. Skaalaa kulkien löytyy erilaisia hylkiöitä kultaisten sydämiensä kanssa, omankäden oikeutta tavoittelevia psykopaatteja ja täysin tärähtäneitä turjakkeita, jotka kuitenkin saavat homman hoidettua omilla oudoilla tavoillaan, mutta kaikille näille on yhteistä jonkinlainen nollasta eroava onnistumisprosentti ja he saavat osakseen, jos ei nyt muiden sankareiden ja suuren yleisön kunnioituksen, ainakin pelon.

Koko tältä akselilta astuu harhaan avuttomien ja kyvyttymien pohjasakan kuumin tiivistymä, Empowered.

Dirty Pairista ja parista muusta projektista tuttu Adam Warren on elävä todiste siitä, että rahasta ihminen tekee mitä tahansa. Warrenin kohdalla tämä tarkoitti tietynlaisten fetissikuvien tehtailua pyynnöstä ja maksua vastaan. Olennaista oli ’neitonen ahdingossa’-teema, sikäki mikäli ahdingossa määritellään ’hyvin niukasti puettu jos sitäkään, sidottu puhtaasti laadukaimpien bondage-oppaiden mukaan suukapula mukaanluettuna tiettyjä naisellisia ulottuvuuksia marginaalisesti liioitellen’. Noiden kuvien keskellä alkoi kehkeytyä tarinantynkää siitä, miten kuvattuihin kohdetta alentaviin tilanteisiin päädyttiin ja niin alkoi Empowered muodostaa persoonaansa.

Turpiinvetoaika loppui jo yksi ikkunaruutu sitten

Kyseessä on skenessään kohtalaisen uusi supersankari, jolla on valtavia itsetunto-ongelmia. Yksi ongelman lähde on hänen kokemuksensa oman takamuksensa koosta, toinen on hänen pukunsa. Kuvittele rajoille venytetystä elmukelmusta ja hämähäkinseitistä tehty täysin ihonmyötäinen asu päällesi. Juokse sitten ruusupuskan läpi. Paljonko puvusta on jäljellä? Ikävä kyllä Empin superpuvun kohtalaisen messevät joskin oikukkaat voimat pienenevät puvun eheyden funktiona varsin jyrkästi ja on kestävyydessään edellä kuvattuakin heikompi.

Abysmaalinen itseluottamus, jäytävä velvollisuudentunto, alati pettävät voimat ja rottamaisen huono tuuri johtaa kerta toisensa jälkeen siihen, että Emp istuu sidottuna tuolissa yllään vain pukunsa riekaleet ja useampi kierros köyttä suukapula suussaan. Tämä onneton tapahtumaketju on itseasiassa niin yleinen, että Empin täydellisen kädettömyyden tietävät niin muut sankarit, rikolliset kuin kaupungin tavalliset tallaajatkin. Eikä kukaan jätä koskaan väliin tilaisuutta soittaa suutaan asiasta. Etenkään Empoweredin niin kutsutut tiimikaverit, joita kuvaa parhaiten määritelmä ’lauma sietämättömiä kusipäitä’.

Hitaasti vähemmän kuin sankarillisten tilanteiden läpi tumpuloidessaan Empowered onnistuu raapimaan kasaan pari liittolaista, joten puhtaasti eksistentiaalisessa pohjattomassa angstissa ei vellota. Olkoonkin että yksi liittolaisista on ranskalaisen sisäkön pukuun sonnustautuva mies ja toinen on kosmoksen kurittaja, planeettojen raiskaaja ja tähtien välinen demonivuohi, joka on vangittu isohkoon vyöhön, joka puolestaan lepää kahvipöydän nurkalla vaatien tv-sarjojen DVD-kausibokseja katsottavaksi. Tai muuten.

Sarjan todellinen päähenkilö Demonisusi esittää kainon toivomuksen

Tarinan edetessä maailma alkaa saada syvyyttä, hahmot taustoitusta ja juoni substanssia. Vuonna 2010 ilmestyneen kuudennen kirjan loppuun mennessä useampikin kiinnostava juoni tykittää eteenpäin isolla höyryllä ja surua aiheuttaakin lähinnä se, ettei seuraava albumi mitenkään voi käsitellä niitä kaikkia. Se mikä alkoi outoina, huvittavina lyhäreinä on salakavalasti laajentunut houkuttelevaksi universumiksi, kokonaiseksi maailmaksi täynnä kiinnostavia hahmoja ja tapahtumia. Keskimääräinen yhden albumin vuosivauhti tarkoittaakin pitkää, tuskallista odotusta, jota satunnainen uusi materiaali pätkii.

Empoweredin tyylilaji on vahvasti slapstickiin pohjaava komedia, tosin varsin suurella seksimäärällä höystettynä. Sarjassa naidaankin enemmän ja useammin kuin suurehkossa kanitarhassa keskimäärin. Väkivaltaakaan ei voi sanoa vähäeleiseksi, sillä mättö on ajoittain hyvin graafista. Siinä missä seksuaalisisällössä rajoitutaan paljaan takapuolen vilauttamiseen voidaan taistelun tuoksinassa hakata irti raajoja, käristää vastustaja luurangoksi tai tunkea shuriken silmän kohdalta sisään. Parempi näin päin, tosin, sillä eräänkin valkoisesta fosforista muodostuvan ’mustan viitan’ fetissi on kuksia muita silmäkoloon. Jos näistä pitää valita, otan mieluummin kuvan metallitikusta kuin jostain muusta pitkulaisesta.

Jopa tätä sälliä arvostetaan Empiä enemmän

Kaiken tämän inhimillisen ruumiillisuuden ja raadollisuuden keskellä kiehuu myös paljon draamaa, joka pohjaa oikeasti mielenkiintoisiin asioihin, kuten hahmojen puutteisiin, fobioihin ja toiveisiin. Tämä kaikki yhteen tiiviiseen pakettiin kietaistuna saadaan supersankaritematiikkaa nerokkaasti dekonstruoiva, omillaan seisova älykäs, innovatiivinen ja räväkkä satiiri.

Ja tämä vain siksi, että joku jossain halusi katsella piirrettyjä kuvia, joissa avuton tyttö on sidottuna vihjaileviin asentoihin.

Kelpaa minulle.