Raapale 516: Kitkakerroin

Kitkakerroin

Töissä on pitkä päivä. Muut ovat jo lähteneet kotiin, mutta minä väännän vielä raporttia aamun kokoukseen. Pakko pitää tauko.

Tartun istuimen reunoihin ja potkaisen itseni keskikäytävälle. Katselen katossa surisevia loisteputkia ja pyörin hitaasti ympäri.

Jotkut epäilevät, että maailmankaikkeus on simulaation. Ohjelmoitu. Olenko minä aliohjelma? Mitä jos saisin pääkäyttäjäoikeudet?

”Universumi, poista lattiakitka”, sanon ääneen. Tuoli lähtee valumaan kohti takaseinää. Niin, rakennus on tuskin havaittavasti kallistunut kohti jokirantaa.

Painan jalan maahan. Ei vaikutusta. Vauhti kiihtyy, pian törmään. ”Ei seinään”, kiljaisen. Tuoli sinkoutuu kuudennesta kerroksesta ulkoilmaan. ”Ei alas”, karjun. ”Ylös!”

Kellun tähtimeressä. Keuhkoja pakottaa. Huokaan käskyn: ”Simulaatio seis.” Universumi jähmettyy.

Paitsi oma tajuntani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.