Täydelliset muukalaiset
Näin tänään bussissa itseni näköisen miehen. Vaatteet olivat erilaiset, mutta kasvonpiirteet ja kehonkieli olivat yksi yhteen. Tarkkailin häntä takaviistosta työmatkan ajan, kunnes jäin pois kauppatorilla, ja koko ajan levottomuuteni kasvoi.
Minut valtasi vahva tunne, että hän ei ollut kuin minä. Hän oli minä.
En tiedä miten, enkä miksi. Oliko näkemäni mies klooni tai muu kopio? Saattoiko kyse olla ulottuvuuksien välisestä heijastuksesta, vai olinko kohdannut aikalinjojen väleistä luiskahtaneen matkalaisen?
Eikä sillä ole väliä. Tärkeää on, että näin itseni, mutten kohdannut. Mitä olisinkaan oppinut itsestäni, jos olisin puhunut hänelle edes hetken?
Hän olisi varmasti tiennyt, miksi olen niin epätäydellinen. Olihan hän minä.
Routakoto 