Nordealla tökkii
”Sori. Korttimaksupääte ei toimi tänään.”
Katsahdan ruokatarjotintani, jonka olen jo mättänyt täyteen. Kokeilemattakin tiedän, että taskussa ei ole käteistä. Katsahdan kassaa kysyvänä.
”Okei, tehdään näin. Sinä annat henkilöllisyyden pantiksi. Saat sen takaisin, kun tulet maksamaan.”
”Jaa henkkarit?” Kaivan opiskelijakortin esiin, jos se vaikka kelpaisi. Se kelpaa. Kävellessäni pöytään outo olo alkaa vaivata. Mitä teen täällä?
Mätän ruokaa naamaani. Opiskelenko jotain? Tämähän on yliopisto. Muistikuvat leikkivät nattaa. Murkinan jälkeen menen kirjastoon. Miksi? Kirjaako olen lainaamassa? Mitä kirjaa? Missä asun?
Istuudun käytävälle pipo eteeni laskettuna. Pakko kerjätä saadakseni rahat kokoon.
Viereeni istuu kymmeniä muita kerjäläisiä. Korttimaksupääte ei tosiaan ole toiminut koko päivänä.
Routakoto 
Hei, eilen ja toissapäivänä ei ole tullut yhtään raapaletta. Miksi ei?
Kyseessä on epämääräinen kombinaatio kavereiden terveyshuolia, Daredevilin kakkoskautta ja löperöä ajanhallintaa.
Lauantain raapaleen huomasin missanneeni kellon porskutettua jo reippaasti sunnuntain puolelle. Sunnuntaina taas oli epävarmaa, ehtisinkö ennen klo 24 vai en, ja kun yksi raapale oli jo livahtanut ohi, ei toisenkaan missaaminen tuntunut niin suurelta katastrofilta.
Kyseessä on tietenkin äärimmäisen huono tapa ajatella asioita, ja näistä syistä dieetit sun muut kulkevat tasan kahta latua. 1) Liki uskonnollisen hurmoksen vallassa suoritettava pyhä riitti, tai 2) Eeppisesti epäonnistunut harhainen pyrkimys, joka kerran hörpättyään on tuomittu ikuiseen tuhoon.
Siksipä psyykkaan itseni kirjoittamaan maanantaina kolme raapaletta ja kuromaan kuilun kiinni. Ettei se tuho vain koittaisi.
Sivumennen sanoen, en osannut ajatella, että kukaan huomaisi pientä tuotantokatkosta. Omalla tavallaan on älyttömän hienoa, että olin väärässä.