Raapale 446: Tiellä (15.2.16)

Tiellä

Kompastelen pitkin metsäpolkua. Lopulta väsymys ja pimeys liittoutuvat, ja juurakko kampittaa minut. ”Saisit tehdä tiestä tasaisemman”, ärähdän keijulle. Kun nousen ylös, juurakot ovat poissa.

Ylämäki, alamäki, taas ylämäki. Pyyhin hikeä ja pysähdyn lepäämään. Huomenna saavutamme vuoriston. ”Saisit tehdä tiestä tasaisemman.” Keiju heilauttaa kättään. Maisema siliää.

Sola polveilee vasempaan ja oikeaan. Turhaa ajanhukkaa. Murahdan. ”Haluan suoran tien. Perille saakka.”

”Se ei ole mahdollista. Maa on kaareva.”

”Älä väitä vastaan. Etkö ole palvelijani? Tottele. Suora tie. Sipisuora.” Keiju nyökkää.

Olen kulkenut viikkoja. Maanpinta on kadonnut, vain tie on jäljellä. Ilma on ohutta, olematonta. Edessä aukeaa tähtien autius. Ja tie.

Päättymätön suora tie.

Mainokset

One response to “Raapale 446: Tiellä (15.2.16)

  1. Tykkään keijuista ja tästä raapaleesta 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s