Lähdön aika
Ukko Saunders makasi pedissä henkitoreissaan. Kukaan ei seissyt sängyn vieressä, ellei sitten lasketa luisevaa kaveria, joka piteli mustaa viikatetta.
”En halua lähteä vielä”, Saunders sanoi.
”Pirun yllättävää”, Kuolema sanoi. ”Tätä en oo ennen kuullukkaan.”
”Mutta kun on vielä niin paljon tehtävää. Paikkoja nähtävänä. Matkustelua.”
”Jep jep. Oot kuuskymppinen, ja montako kertaa oot käyny New Jerseyn ulkopuolella? Yhen.”
”On ollut kiireitä.”
”Jumalauta yhen.”
”Kuulin että sillä saa jatkoaikaa, jos jokin tärkeä tavoite on vielä toteuttamatta.”
”Niinku millanen?”
”Olen aina halunnut kiskaista kokaviivat huoran rinnoilta.”
”No sit.”
”Ihanko totta?”
Viikate heilahti voimalla. ”Juuei.”
”Hei!”
”Jeesusperkele, ihmiskunta. Ku o lähön aika, sillo lähetään.”
Routakoto 