Sopimusrike
Avaan silmäni Cryo Futuren heräämössä. Huone on juuri sellainen kuin sopimuksessa määriteltiin. Olohuoneeni. Miesvainaani muotokuvakin on vinossa. Parempi niin. Muutoin vaatisin tuntuvia korvauksia.
Ovesta astuu liituraitapukuinen mies, joka esittäytyy asianajajaksi. Hän avaa nahkasalkun ja ottaa esiin littanäytön. Teatteria kaikki, mielenrauhani takaamiseksi. Tiedän olevani kaukana tulevaisuudessa. Mutta kuinka kaukana? Sata vuotta? Kaksisataa?
”Horrostitte kauemmin kuin sopimuksessanne määriteltiin.”
”Se on vahva korvausperuste”, huomautan.
”Pitää paikkansa. Olette oikeutettu miljoonaan dollariin sekä inflaatiokorjauslisään. Allekirjoitus tuohon.”
Allekirjoitan. ”Mikä vuosi nyt on?” kysäisen.
”Horroskapselinne joutui kadoksiin ja löytyi vasta äskettäin.”
”Mikä vuosi?” Puristan kynää.
Asianajaja alkaa värähdellä ja laajenee energiapilveksi. ”Pelkäänpä, ettei ihmiskunta enää mittaa aikaa.”
Toimii, kuten aiemmankin kokoelman raapale pitkähköstä rupeamasta.