Raapale 424: Tähtituulen viemää (24.1.16)

Tähtituulen viemää

Kaukana takana vanha galaksimme liukuu seyfertistä kvasaariksi. Tähtien kirkkaus kohoaa kohti superluminenssia ja miljoonien parvina ne leimahtavat haipuakseen taustasäteilyyn. Materia suistuu keskuksen singulariteettiin kirkuen.

Edessä siintää toinen galaksi, uusi kotimme. Kaikkialla ympärillä on vain mustaa. Muu maailmankaikkeus on laajentunut valohorisontin tuolle puolen. Siirtokunta-alus syöksyy sitä kohti lastinaan ihmiskunnan jäänteet.

Aluksen vauhti lähenee kvantti kvantilta valonnopeutta kykenemättä koskaan saavuttamaan sitä. Tyhjä musta maailmankaikkeuden rakenteessa laajenee ja kasvaa, eikä sitä sido einsteinilais-materialistinen nopeusrajoitus. Muun maailmankaikkeuden ulottumattomiimme ajanut inflaatio juoksee kanssamme kilpaa ja kirittää ainokaista galaksia kovempaan karkuun.

Lopulta kumpikin galaksi etääntyy nopeammin kuin aluksemme lentää. Ihmiskunnan rippeet jäävät ajelehtimaan tähtituuliajolle ajan loppuun.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s