Lastenleikkiä
Huone oli pimeä kuin paholaisen sydän. Käytävästä kantautui manaavaa laulua. Sisään käveli viisi huppuihin kätkeytynyttä lasta, kukin mustaa kynttilää kantaen. Joukko levittäytyi pentagrammin kärkiin.
Etummaisimpana kulkenut tyttö laski huppunsa ja sanoi käskevällä teiniäänellä: ”Baphomet, astu esiin. Bathomet, me käskemme!”
Hiljaisuutta. Ei leimuavaa tulta, ei rikinkatkua, ei demonista naurua.
Kolme palvojista puhkesi suosionosoituksiin.
”Se oli siinä.”
”Oli jo aikakin.”
”Onkin jo nälkä.”
Neljäs, vaaleatukkainen poika, katseli hölmistyneenä ympärilleen. Seremoniaa johtanut tyttö paljasti hampaansa.
”Tiesitkö, että kun demonia kutsuu, se onnistuu aina. Ja joka kerta demoni valtaa kutsujan.”
Poika katsoi tovereitaan. ”Mutta tämä oli neljäs riittimme. Te kaikki siis olette…?”
”Kyllä. Nälkäisiä.”
Routakoto 