Kirjailija Anni Nupponen ja valokuvaaja Outi Puhakka keksivät, että että voisi järjestää valokuvaussession Kauhusirkus-teemalla. Sain sinne kutsun minäkin, vähemmän ehkä monipuolisen garderoobini takia ja enämpi siksi, että osaan puhaltaa tulta.
Mikä on suunnilleen yhtä raflaavaa kuin kehuskella sillä, että osaa ajaa polkupyörällä. Tulenpuhallus on äärimmäisen yksinkertainen temppu, ja itse asiassa fillarointi on huomattavasti vaikeampi pala. Muistan, kun polkupyörästäni lähti toinen apupyörä irti, joten siitä kimmastuneena sitten potkin toisenkin mäkeen. Siinä sitten yritin opetella ajamaan kotipihan pyörätiellä vaih kahdella renkaalla ja joka kerta kaatuessani kiroilin kuin suppeasanavarastoinen turkkilainen merimies. Siinä määrin, että isäkin puuttui sanalliseen ulosantiini keittiön ikkunasta käsin. Toisaalta, ehkä siinä iässä olisin polttanut pääni, jos olisin koittanut puhaltaa tulta. Liki se oli nytkin.
Kuvaukset pidettiin Tampereella, vanhalla tulitikkutehtaalla. Lähellä oli myös muita ränsistyneitä teollisuuslaitoksia. En sitten tiedä, kenen mielestä oli fiksu idea puhallella tulta tulitikkutehtaassa, jonka vieressä on ruutivarasto. Kyseinen rakennus oli ehta suojelukohde, mikä näkyi mm. siinä, että kaikki ikkunat oli aikaa sitten tuhottu, paikka oli spreijattu täyteen, katosta tippui vettä lähes joka paikassa ja osasta rakennusta katto oli jo sortunutkin. Kaavailevat siihen jotain vanhustenhoitolaa. Nykyhallituksen linjaa noudattaen sisään voisi kantaa pari patjaa ja se olis niinku siinä.
Mukana kuvauksissa olivat myös kirjailijat Magdalena Hai, Taru Kumara-Moisio ja J.S. Meresmaa; sirkustelimme siis Osuuskumman voimin. Olemmehan me tosiaan puhuneet siitä, että sloganimme, tai ainakin tavoitteemme, olisi ”karnevalismia kirjallisuuteen”. Tätä toteutimme, antaumuksella. Kuvaajamme Outi on tiemmä enempi harrastaja kuin ammattilainen, mutta Zarquon vieköön etten olisi häntä ammattilaiseksi nimennyt kuvien laadun perusteella. Mahtavaa työtä!
Kuvausreissun saldo oli kiitettävä. Jo julkistetut kuvat ovat pirun hienoja, ja Annin nurkissa yöpyessäni sivistin itseäni viimein Corto Maltesen kanssa. Suolaisen meren balladi on kertakaikkisen upea teos sekä huippulaadun kirjallisuutta. Anekdoottirepertuaarinikin kasvoi, siltä tulta puhallellessani sytytin viikseni tuleen kaksi kertaa, poltin toisen kulmakarvan ja paluumatkalla huomasin kärväytelleeni myös partaani.
Kiitosta vaan koko letkajenkalle hauskasta kuvauskeikasta. 10/10, tulisin toistekin. Takso mykke myös Annille majapaikasta, sekä vanhemmilleen brunssista, jonka lomassa saimme laittauduttua vermeisiimme.
Paluuviite: Kauhusirkuskuvaus | Magdalena Hai