Piikki

Piikki – Wanhain Herrain Huone 1989-2014
Boris Hurtta
WHH 250

Wanhat Herrat ovat nautiskelleet tieteiskirjallisuudesta neljännesvuosisadan ajan, ja suunnilleen yhtä kauan he ovat seikkailleet ajassa ja avaruudessa monenlaisina inkarnaatioina. Vuosien saatossa osa Herroista on jo jäänyt matkasta, vaikka heidät vielä muistetaankin viskilaseilla skoolaillessa. Vaan miten käy, kun Herrat itse yrittävät juhlistaa merkkihetkeään?

Insinööri ja Kaskelotti ovat saapuneet Suomen Turkuun, jossa heitä odottavat Boris, Huuhka, Alismäki ja Myrskylintu. Aikeena on hakea Nemo Lepo-Linnoituksesta ja suunnata sitten Pietarin mökille juhlimaan, mutta Boris ja Huuhka ovat Alismäen avitukselle laatineet pienen mutkan matkaan. Koulun viskipenkiltä lähdetäänkin ensin lauttaristeilylle Ruotsiin hakemaan verovapaita viinaksia, Boriksella kun on kertynyt Viikinki-bonuksia sen verran, että matka on käytännössä ilmainen.

Teoriatasolla helppo keikka, mutta Herrojen kanssa harva asia sujuu suunnitellusti. Pian heitä jahdataan pitkin Tukholman katuja terroristiepäiltyinä. Pakomatka kuljettaa Herroja insidentistä toiseen, Gävlen olkipukki palaa, viinaa kuluu ja Insinöörin lainaama rymypaku puskee halki hankien aina Meänmaalle saakka. Samaan aikaan lehdistö Aftonbladetista keltaiseen vaatii virkavallalta ankaria toimia kotomaan suojaamiseksi ja terroristien taltuttamiseksi. Helikopterit säksättävät taivaalla, lauttaliikenne on tiukassa syynissä ja Herrat ovat jumissa vieraan valtion maaperällä. Voiko sellaisesta selvitä kukaan?

Seikkailun tempo on kiihkeä ja vie mukanaan tavallisenkin lukijan, mutta eniten tästä kaikesta saa irti sellainen, jolle Herrojen esikuvat, tai edes aiemmat seikkailut, ovat jollain tasolla tuttuja. Tavoilleen uskollisena Boris Hurtta ei päästä Herroja helpolla, mutta raskaamman sarjan tylyjä kohtaloita ei osu tielle, toisin kuin vaikka Herrojen Tiibetin-retken tuoksinassa. Mitä nyt Kaskelottia uhkaa polttomurha.

Piikki sisältää varsinaisen kertomuksen lisäksi pienimuotoisen Huoneen historiikin, lehdistötiedotteen ja irrallisen kutsukirjeen, joka parasta ennen -päivä on ollut joskus viime vuosituhannen puolella. Ellei muuta, julkaisua voi käyttää lähteenä siinä tapauksessa, että Wanhoille Herroille joku joskus kirjoittaa Wikipedia-sivun, vaikka artikkelin merkittävyys joutuisikin kyllä haastetuksi alta tunnin.

Piikki on pienipainoksinen, sisäpiirimäinen ja huoneperinteinen julkaisu, jota on turha odottaa Suomalaiseen kirjakauppaan. Jos sen omakseen haluaa, pitää osata kysyä oikealta henkilöltä, semminkin kun legendaarinen Uusi katakombi on ollut suljettuna jo hyvän aikaa. En lupaa toimia bulvaanina, paitsi jos palkkio on riittävän korkea ja maksetaan kirjallisuutena.

Vaikka perustamisen vuosipäivä jo menikin, nostan tänään lasin Wanhain Herrain Tieteiskirjallisuuden Nautiskelu Huoneen kunniaksi. Pakko vain tyytyä whiskyyn, sillä Cyrano-seurankin vaalima konjamiini on lopussa leikattua myöten.

Siis onnea, Herrat!