Kellopelikuningas

Kellopelikuningas
Magdalena Hai
Karisto, 2013
ISBN: 978-951-23-5660-7

Kerjäläisprinsessan tapahtumat ovat takana ja Gigi toipunut saamistaan kolhuista. Niin hyvin kuin nyt voi toipua siitä, että ammutaan pyssyllä vasten kasvoja. Silmähän siinä meni, eikä auta muu kuin olla tyytyväinen, ettei käynyt sen kurjemmin.

Trilogian avausosan seuraukset on hyvä pitää muistissa, kun lähdetään uuteen seikkailuun, koska viesti on aika selvä: jos etsiytyy vaarallisiin tilanteisiin, vastaan voi tulla tapahtumaketjuja, joista ei niin vain livahdetakaan turvaan poliisimiehen selän taakse. Kellopelikuninkaassa vastassa on vihollisista vaarallisin, fanaattinen uskonlahko.

Vihreän saaren väestön pohjana on muinainen viikinkiasutus, joten on vain luonnollista, että Odin jumalkavereineen pitää siellä edelleen enemmän tai vähemmän jöötä. Kuten jokaisesta yhteiskunnasta, myös Keloburgista löytyy paikallinen, persumainen kansanosa, joka vihaa, ja joka tahtoo kieltää. Tässä tapauksessa tulilinjalle joutuu Gigin isän, Umbrovian syrjäytetyn kuninkaan progressiiviset keksinnöt. Suurinta närää herättää mammuttimainen ilmalaiva Titan, jota rakennetaan omassa hangaarissaan. Yksisilmäisen jumalan palvelijat ovat vakaasti sitä mieltä, että sellainen luonnonvastainen konstruktio on tuhottava henkiä säästämättä, nimittäin muiden henkiä.

Gigi ja Henry pääsevät tämän suosiotaan kasvattavan marginaaliryhmän toimista jyvälle, ja saavat liittolaisikseen joukon maan alla asuvan lapsia. Jos touhu kuulostaa liian disneyltä, on hyvä palauttaa mieliin olosuhteet, joissa lapset tapaavat tällaisen joukon osaksi päätyä. Joko heidät on hylätty, tai kaltoinkohtelu on ollut sellaista luokkaa, että pimeissä käytävissä asuminenkin on parempi vaihtoehto. Lapsille, joista osa on alle esikouluiän, Kyse ei ole viileästä elämysmatkailusta, vaan henkiinjäämisstrategiasta. Lapsiarmeija ei myöskään ole raflaava vaihtoehto puusilmäisten aikuisten kädettömyydelle, vaan viimeinen, epätoivoinen vaihtoehto.

Elokuvat ja muut viihdemuodot ovat tuupanneet tyttölasten silmille pinkkiä prinsessaglitteriä jo vuosikymmenten ajan, ja Gigihän on syntyjään prinsessa. Jokainen tietää, miten juonikuvio juoksisi perushutussa, prinssejä, pelastuksia ja valtakunnan haltuunotto, mutta Magdalena Hailla on Gigin varalle muita suunnitelmia. Prinsessasta voi kyllä tulla kuningatar, mutta siinä ei ole aihetta suureen juhlaan. Tittelin mukana kun tulee muutakin kuin korea kruunu, nimittäin vastuu kansasta. Sellainen vastuu on raskas kantaa etenkin, jos ikää on vähän reilut kymmenen vuotta. Se ei ole taianomainen kohtalo, joka koittaa joskus, vaan se laskeutuu harteille riippana, joka ei koskaan katoa.

Tätä puolta en Magdalena Hain trilogiassa voi liiaksi korostaa. Äksönpitoinen, vauhdikkaan jännittävä seikkailu ei takaa sitä, että kaikki kaikki päättyy hyvin ja yhteiskunnan epäkohdat katoavat. Maailma ei korjaudu maagisesti reipashenkisellä, kirkasotsaisella sankaroinnilla. Jos koko hommasta selviää pienin miehistötappioin ja saa itse vain muutaman uuden arven, voi pitää itseään voittajana.

Tällaista kirjallisuutta nuorison soisi lukevan. Hauskaa, vauhdikasta, uskottavaa ja todellista. Ja vaikka Kellopelikuningas onkin trilogian keskimmäinen osa, se ei kärsi järjestysnumerostaan vähääkään.