Muuri
Seison muurilla ja katselen sekavien tunteiden vallassa vihreää, joka ulottuu taivaanrantaan saakka. Vilkaisen olkani yli kaupunkia varmistaakseni, että se on edelleen olemassa. Silloin huomaan vaaleanruskeean vartijan univormuun pukeutuneen miehen pienen matkan päässä.
Rikon lakia pelkästään olemalla täällä. Todistan silmilläni jotain, jonka olemassaolosta kaupungissa ei tiedetä. Alas on sadan metrin matka.
”Uskomaton näky, eikö?” vartija sanoo.
Nyökkään. ”Miksi tästä ei kerrota?”
”Historialliset syyt. Kaaos. Helpompi näin.”
”Minä kuitenkin tiedän, nyt.”
Vartija nyökkää.
”Pidätetaankö minut?”
”Ei.”
Nielaisen. ”Tapetaanko minut?”
”Pelottaako vai kiehtooko näky sinua?”
”En tiedä.”
”Toiset lähtevät tutkimaan eivätkä palaa. Toiset liittyvät vartijoihin.”
”Pelottaako sinua?”
”Kyllä.
”Minuakin.”
”Tervetuloa muurin vartijaksi, kansalainen.
Routakoto 