Kukat
Olen aina pitänyt kukista, vaikka ne ovatkin tappavia. Jokin niiden ulkomuodossa viehättää minua. Kenties terälehtien värillisyys, tai sitten pidän enemmänkin niiden tuoksusta.
Pienestä saakka minua on varoitettu niistä. Ei saa mennä lähelle, ei missään nimessä saa koskea. Äiti piti niiden nuuhkimista vastuuttomana, mutta aina välillä pääsin yksin ulos, ja haistelin niiden huumaavia tuoksuja.
Monta kertaa viilsin sormeni kukan terälehteen ja pienten haavojen vuotaessa verta valehtelin aina koskeneeni lasinpalasiin. En tiedä, uskoiko äiti satuihini.
Tuuli tulee kedolta, mutta en pakene sisään. Tunnen tuoksut puuskissa ja seison puhurin lennättämiä terälehtiä odottaen. Punainen ja keltainen ja sinertävä vihuri syöksyy aukean yli värien spiraalina.
Routakoto 
*havvojen… joskus oikolukija näkee heti. 😉
Muutoin tykkäsin. Mikä laji, mikä planeetta?
Hyvä bongaus, korjasin pois.
Minut haastettiin kirjoittamaan taiteellsempi teksti. Raapalehan ei sellaiseen ole ehkä paras mitta ja Turcos-kiireiden vuoksi aikaa oli käytettävissä nirkosesti, joten ”tuollainen siitä nyt tuli”.
Tässä muuten jo kirjoittajan maine vaikuttaa. Haussa oli normaali Maapallo, paitsi että kukkien terälehdet ovat nimensä mukaisesti teräviä, mutta teksti on weirdin sijasta helpompi tulkita scifiksi. Valtavirjakirjoittajan tekstinä ensitulkinta tuskin olisi ”toinen planeetta”.
Toisaalta taiteessa jokainen tulkinta on oikea.
Tästä(kin) varmaan saisi pidemmän tekstin aikaiseksi. Hmmmm….