Raapale 249 – Lintumies (5.9.)

Lintumies

Lennän, liidän korkealla. Riippuliitimeni on kevyt mutta tukeva. Valkoiset vaatteeni lepattavat tuulessa kuin höyhenet. Mahtavatko höyhenet lepattaa, mietin. Korjaan tekonokkani asentoa. Olen valmis ottamaan oikeutetun paikkani.

Kaarran kurkiauran kärkeen. Seuratkaa minua, Jamalin pojat! Suunnatkaamme yhdessä etelään, veljeni. Mutta he eivät seuraa, vaan hylkäävät minut. Lentävät muualle.

Petturit! Kiittämättömät! Näinkö te maksatte laupeudestani?

Otan yhteyttä rajavartiostoon ja annan määräyksen. Koko aura on pidätettävä kuulusteluja varten. Ties millaisia kumouksellisia aatteita he kantavat kavalissa mielissään?

Näen jo kaiken silmissäni. Pidätys. Oikeudenkäynti. Oikeuden! Minun oikeuteni. Oppivat kuka on pomokurki. Sitten tietenkin tuomio. Ei mitään liian suureellista. Vuosi, kaksi?

Mädätköön vankilassa niiden julkeiden naisten kanssa.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.