Urheilujuhlan tuntua
Katselen piilostani, kun poliisit hakkaavat sirpaleiksi näyteikkunaa. Joku oli spreiannut siihen viisi värikästä ympyrää. Niitä ei saa käyttää ilman lupaa. Vaihtaessani asentoa potkaisen tyhjää kaljatölkkiä ja poliisit keksivät piiloni. Minut revitään esiin kovin ottein.
”Mitä helvettiä, vieläkin köyhiä täällä?”
En ollut köyhä ennen kuin minut häädettiin kodistani. Lastu vanhaa ylpeyttä pulpahtaa pintaan. ”Minä asuin tuolla”, sanon ja osoitan kisakylää. Takanani oleva kyttä rokottaa pampulla kylkeen. Jotakin sirpaloituu sisälläni. Ähkäisen.
”Urheilutoimittajia tulossa!” huutaa poliisien mukana kulkeva kisavirkalija. ”Heittäkää se pummi mäkeen. Äkkiä!”
Kaksikerroksinen bussi kaartaa kulman ympäri. Minua retuuttava kyttä panikoi. Tyrkkäys. Lennän. Törmäys.
Pimeyden saapuessa muistan. Lapsena minä rakastin urheilua.
Routakoto 