Veden muisti
Muistan sen päivän hyvin. Oli sateinen heinäkuun aamu siinä kymmenen tietämissä. Silloin veden muisti heräsi.
Olin juuri lopettelemassa työvuoroani terveyskeskuksessa, kun ovet rävähtivät auki ja alkoholimyrkytykseen sairastuneiden virta pursui sisään. Eräs herra paareilla vannoi raivoraittiutta ja heitti henkensä. Promilleja löytyi nolla.
Tunnin kuluttua kaikki olivat kännissä.
Sitten muut myrkyt muistuivat veden mieleen ja ihmisiä alkoi putoilla kuin kärpäsiä. Säteilysairaudet korjasivat oman osansa ja vitamiinien yliannostus karkasi täysin lapasesta. Toisaalta viinapiru painui taka-alalle lysergidin ja psilosybiinin saattelemana eikä kuolema ollut kenestäkään enää kova juttu.
Vuorokaudessa vesi alkoi taas unohtaa. Mutta sitä ennen tuli pahin. Se muisti dinosaurusten pissan ja Rooman viemärit.
Routakoto 