Helvetinkolo
Muistan kiireen ja ärsyttävästi rienaavan punaisen valon, joka ilkkui ja vittuili kuin haastaakseen. Sen lisäksi muistan satasta ajavan pakun, enkä juuri muuta.
Edessäni seisova heebo ei ole Pyhä Pietari, ei edes liki. Sillä on kaksi punaista sarvea ja ehdottoman pantava hymy.
”Tervetuloa”, se toivottaa, ”Keitäs sitä ollaan?”
Änkytän nimeni. Olen tapakristitty jos sitäkään, mutta tilanne alkaa stressata.
”Kyllä, nimi löytyy vastikään kuolleiden listalta. Mutta pukukoodi takkuaa. Meillä on tänään Helvetinkoloteema.”
Katson vaatteitani. Normipuku ja kraka.
”Jotain vähemmän arkista pitäisi olla. Vaikka nahkahousut. Tai stringit. Ja pääsymaksu on kaksikymmentä.”
Kaivelen taskujani. Löydän vain kortin.
”Kelpuutamme vain käteistä. Lähin ottopiste on kiirastulessa.”
Routakoto 