Tomua
Mars
Tapasin Harrietin ollessani komennuksella Hebes Chasman tukikohdassa. Rakastuin heti. Vietimme paljon aikaa kupolin ulkopuolella ja katselimme tähtiä, joista osaa ei enää silloin ollut olemassa. ”Olemme tähtien tomua”, Harriet sanoi. ”Atomimme ovat syntyneet jo kuolleiden aurinkojen sisuksissa.” Kosin häntä silloin, vaatimattomassa mutta romanttisessa kaksoiskuutamossa.
Merkurius
Hyssytän poikaa sylissäni. Hän on vielä liian pieni tajutakseen aikuisten asioita. Kerron hänelle hänen kauniista äidistään, kun hän kasvaa. Lasken käteni kapselille vielä hetkeksi. Sitten se liukuu äänettömästi massalingon sisään. Suojien takana valtaisa kehrä loimuaa infernoaan.
”Auringoista olet sinä tullut, aurinkoon olet sinä jälleen palaava”, lausun hiljaa kaavan mukaan.
Lattia vain värähtää, kun Harriet aloittaa viimeisen matkansa.
Aurinko
Routakoto 
Haa, tunteen liikahdusta. Aavistus melodraamaa, mutta säilyttää tyylinsä loppuun asti.
Tunteen liikahduksista voisin melkeinpä kirjoittaa oman blogauksensa. Nääs Facebookissakin tämä keräsi pari kehua.
Kiitoksia kaikista palautteista. Piristää päivää ja auttaa pusertamaan ulos seuraavankin tekstin, jos on sattunut vajoamaan motivaatiokuoppaan.