Pulmalinja
Suljen puhelimen ja lepuutan otsaani näppäimistöä vasten.
Jaksan ihmisiä, jotka kokeilevat kahta optiota mutta eivät uskalla yrittää sitä kolmatta, joille cd-asema on donitsiteline, joille Google on osoitepalkki. Kaikki eivät voi osata.
Se mitä vihaan ovat paskantärkeät viskaalit, joille on henkilökohtainen loukkaus kun aateekoo ei toimi. Liian tärkeitä ja kiireisiä buuttaamaan konetta. Aikaa huutaa luuriin kyllä löytyy.
Joku saapuu palvelutiskille. ”Päivää. Haluaisitteko kyvyn aiheuttaa sanoinkuvaamatonta tuskaa puhelinlinjan tai tietoliikenneverkon yli?”
Ynähdän.
”Sitten nimi tuohon alle.”
Raapustan puumerkin. Vasta sitten nostan katseeni.
Sarvipäinen mies hymyilee. ”Ilo tehdä kauppaa kanssanne.”
Myin sitten sieluni. Vaan ei kaduta pätkääkään. Virnistellen odotan puhelimen soivan seuraavan kerran.
Routakoto 