Raapale 25 – Aamu (25.1.)

Aamu

Jokaisen pitäisi kokea aamunkoi metsässä ainakin kerran ennen kuolemaa. Väistyvä pimeys, vaaleneva taivas, kastetta puiden lehdillä. Linnut heräilevät yksi kerrallaan ja pian yksinäinen liverrys on paisunut konsertiksi.

Seison saniaisten keskellä. Ne ulottuvat minua reiteen ja niiden lehviltä kohoaa kevyt utu, joka ylemmäs noustuaan katoaa. Tunnen mullan tuoksun voimakkaana. Se tuo minulle mieleen raparperimaan.

Minua väsyttää, olen valvonut koko yön. Jo kolme yötä. Kurkkuni tuntuu raastetulta, olen huutanut sen verille. Vesileilinikin on tyhjentynyt. Olen täysin yksin, vehreyden keskellä.

Katsahdan jalkoihini. Vasemman saappaani alta pilkistää edelleen maamiinan reuna. Väsyttää.

Tänään nostan jalkaani. Mutta en ihan vielä. Aamu on liian hieno.

Ehkä iltapäivällä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s