Äärenmurtajat – romaaniprojekti, joka ei vain suostu kuolemaan

Löysin juuri novellin. Mielenkiintoisinta oli sen kirjoittaja ja novellin ikä, nimittäin minä ja kahdeksan vuotta.

Vuoden 2003 Nanossa kirjoitin tarinan, joka kahta aikalinjaa seuraten kertoo tähtienvälisen matkailun alkamisesta ja sen yhtäkkisestä loppumisesta ennen kuin edes 20 järjestelmää on asutettu. Silloin syntynyt kirja on ihan puhdas raakile eikä päässyt edes ihan loppuun. Esimerkiksi yhdessä kohtaa hahmo jää pohtimaan mihin mennä seuraavaksi ja sitten luetellaan kaikki mahdolliset maailmat ja niiden mielenkiintoiset piirteet. Putkeen.

Jo pariin otteeseen olen aloitellut tuota proggista uudelleen, mutta aina se on tyssännyt alkumetreille. Kuitnkin kaikista romaaniaiheista juurikin Äärenmurtajat on pisimmällä ja maailmana itseä kiinnostavin. Jokohan siihen jaksaisi tarttua?

Romskunraakileesta kokonaan irrallaan syntyi joululahjaksi painettu ja annettu novelli Jäähän kadonnut, josta olen kyllä ollut tietoinen, mutta nyt se käveli Googlessa vastaan ihan tuurilla. Tai no, oikeastaan sieltä löytyi Pasi Karppasen tekemä arvio novellista sekä linkki netissä olevaan versioon. Minkä olin kokonaan unohtanut.

Voisihan tuon tännekin postata,  olisi sitten ainakin tallessa.

Nyt pitääkin vakavasti harkita, josko tähän maailmaan palaisi, edes novellin verran.

Ja ei, en kehdannut lukea novellia uusiksi. Kahdeksan vuotta! Ehkä neuvoantavan jälkeen…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s