Luettuani liki kymmennen vuotta tavallisia satuja alkoi hahmottua tarve kertoa hieman epäkonventionaalisempia tarinoita.
Jotkut sadut ovat tarinoina nasevia eikä mahdollinen opetuskaan aina ole syvältä, mutta useammin kuin olisin halunnut olen törmännyt juuri niitä viheliäisen perinteisiä rooleja, ennakkoasetelmia ja tyttö-poika-asetelmia kihiseviin sepustuksiin, joitka ovat mitä parhainta aivopesumateriaalia pienille hillosilmille. Opeta siinä sitten koulukynnystä ylittävälle natiaiselle sukupuolten tasa-arvoa, kun jokailtainen trubaduurisessio viimeisen viiden vuoden ajalta on sisältänyt rohkeita prinssejä, jotka lopussa saavat prinsessan.
Jos nyt lähdetään tuohon lapsille suunnattuun ihmiskaupan ilmentymään ylipäätään, miksei prinssi voisi vaihteen vuoki napata itselleen… prinssiä?
Laiskuuttani en juuri etsinyt, mutta en siis kyllä löytänytkään tällaisia sateenkaarisatuja. Joten, päätin kirjoittaa niitä itse. Yksi onkin jo valmis, Prinssille puoliso (nimi saattaa muuttua). Neljän hengen koeyleisö kelpuutti sadun mukisematta, ja ilman karkkilahjontaa se lienee paras mihin voi ylipäätään päästä.
Sitten vain uutta putkeen. Valmiina, sanotaan kahden viikon kuluttua.
Routakoto 