Pääosissa: Michael Cera, Mary Elizabeth Winstead, Kieran Culkin, Chris Evans, Anna Kendrick, Alison Pill, Brandon Routh, Jason Schwartzman
Ohjaus: Edgar Wright
Ruutuun ilmestyy pikselöitynyt Universalin alkulogo Commodore-tasoisella muzakilla taustoitettuna. Jo siitä tietää, että nyt ei kuljeta niitä koventionaalisimpia latuja.
Scott Pilgrim on parikymppinen luuserihtava sälli, joka soittaa bändissä bassoa, asuu homon kämppiksen kanssa ja deittaa teiniä. (Minun oli kyllä aktiivisesti muistutettava itseäni siitä, että siinä iässä viiden vuoden ikäero oli kovempi juttu.) Takana on katastrofaalinen suhde läpimurron tehneeseen laulajatypyyn nimeltä Envy ja edessä hurja vuoristorata tulevan ihastuksen Ramonan kanssa.
Normaalia ihmissuhtetuubaa hivautetaan kakkosnelosella takaraivoon, kun kentälle astuvat Ramonen seitsemän eksää, joiden kanssa Scottin on matsattava lunastaakseen deittiluvan. Taistelut toki käydään kuolemaan asti ja genrenä on kasarikolikkopelit. Tuhotusta vastustajasta jää jäljelle vain kourallinen hiluja ja progressiivisesti etenevä pistesaalis.
Tällainen meno voidaan toteuttaa vain ilmiömäisellä tyylitajulla tai lopputulos on karseaa katseltavaa. Välimuotoja ei ole. Onneksi Edgar Wright on heittänyt näkemystä kehiin ja näyttelijät tykittävät menemään riittävällä asenteella. Yksi eksä skeittaa kuin perkele, toinen mennä posottaa vegaaniuden suomilla telekineettisillä kyvyillä. Kertakaikkisen hulvatonta kamaa!Harmillisesti radikaalimpi revittely laantuu ja viimein loppu on hyvin ja kaikki paremmin. Kaikki kunnia traditionaalisuudelle, mutta tässä olisi ollut rahkeita todelliseen irtiottoon ilmiselvistä ratkaisuista. Ilmeisesti osa vastuusta lepää kuitenkin koeyleisön harteilla. Vähän erilaisempi loppu korvattiin nykyisellä, koska se oli suositumpi.
Scott Pilgrim vastaan maailma potki kyllä niin hyvin, että taidanpa metsästää sarjispokkarisarjan jostain divarista kirjahyllyyni.