Kirjailija odottaa malttamattomana alkavan vuoden kirjallisia koitoksia (Kuva: Outi Puhakka)
…ja sen myötä uudet kujeet. Paitsi ettei uudet vaan vanhat. Aion nimittäin tempaista saman projektin kuin neljä vuotta sitten.
Aion kirjoittaa yhden raapaleen vuoden joka päivä.
”Miksi helvetissä?” kaikuu luentosalissa. Ja totta tosiaan, siellähän on takarivissä joku nuokkumassa, luultavasti retroaktiivisesti huomisaamun krapulaansa.
Vastaus on yksinkertainen. Siksi että kirjoittamisen terä ja rutiini, vuoden 2012 aikana vaivalla hankkimani näppituntuma, alkaa olla tylsynyt. Löystynyt. Kateissa. Haudattuna meren mutaan. Hei, tietääkö kukaan, voiko terä löystyä, jos se on meren mudassa? Eikö? Hylätäänkö puolet kielikuvista? No, ei sitten.
Totuus nimittäin on, että epämääräinen yhdistelmä fyysisiä vaivoja, kirjoittajanblokkia, kirjanlukuvelvoitteita ja ns. muuta elämää on alkanut nakertaa tuotteliaisuuttani. Antologioita ilmestyy joka suunnalla ja novelleja voisi tarjota vaikka minne, mutta kun tekstiä ei synny. Tai syntyy mutta hitaalla aikataululla tai lyhyinä purskeina.
Tämä ei kerta kaikkiaan ole hyväksyttävää. Kaikessa pitää olla mukana, uutta pitää syntyä koko ajan. Se on ainoa suoja hidasta kirjallista näivettymistä vastaan. Kieltäydyn näivettymästä, kirjallisesti tai muuten.
Siispä pakotan (taas) itseni kirjoittamaan joka päivä. Jos ei mitään muuta synny, niin raapale nyt ainakin, ja sen imussa toivottavasti jotain muutakin. Ehkä sata sanaa jotain toistakin tarinaa, sellaisia sanoja, joita ei tarvitse seuraavana päivänä lähettää teloituskomppanian eteen.
Tämä on vastaiskuni, ja tähän pyydän kirjailijatovereiden, lukijoiden, ystävien ja kylähullujen apua. Liian monta raapaletta on saanut alkunsa siitä, kun tuijotan ikkunasta pimeälle takapihalle inspiraatiota tai ihan mitä tahansa aihetta hakien kellon lähetyessä vääjäämättä puoltayötä. Jeesatkaa hieman tätä vaihetta. Auttakaa kertomaan muustakin kuin takapihasta.
Heitelkää täkyjä. Esittäkää ”mitä jos”-kysymyksiä. Ehdottakaa mashupeja. Linkatkaa outoja ilmiöitä. Linkatkaa tavallisia ilmiöitä. Pudottakaa tiskiin pari kolme keskenään kinastelevaa termiä siemeksi, tai antakaa ensimmäinen lause, jota voin ryöstöviljellä koko viikon. Tervetulleita ovat myös havainnot arkielämän käsittämättömyyksistä, rokkilevyn biisilista, havainnot historiallisista käsittämättömyyksistä, listat melkeinpä mistä vain, ja kliseet joihin kenenkään ei pitäisi enää ikinä koskea.
Kaikesta kun saa aikaiseksi tarinan.
Jos olen ikinä luvannut kirjoittaa jostakin, nyt on oiva aika hakea lunastus asiaan. Jos on jokin aiemmin esittelemäni hahmo (novellissa tai raapaleessa), josta haluatte kuulla lisää, esittäkää vaatimuksia. Haluatteko itse raapaleeseen mukaan? Kavaltakaa itsenne ja antakaa jokin herkullinen tilanne, jota hyväksikäyttää (viime kierroksella mestautin kirjailija Salorannan Finnconissa hänen uneensa pohjautuen), päähahmona tai visiteeraavana tähdenlentona.
Tai kertokaa joku suosikkinne aiemmista raapaleista. Jos vaikka sieltä löytyisi innoitusta toiseenkin tarinaan. 400 raapaleen lista löytyy Routakodosta:
https://routakoto.com/raapaleet/kaikki-raapaleet/
Palautetta ja ehdotuksia voi heitellä Facebookissa, blogiin, mailitse tai ihan livenäkin.
No niin. Nyt se on sanottu ääneen. Zarquon vieköön. Projekti on enää tekemistä vailla valmis.
366 uutta raapaletta, täältä tullaan!
Roskakirjailija valmiina ryhtymään uudenvuoden juhlintaan
(Photo credit: Aleksi Kuutio)
Routakoto 