Raapale 490: Soturin vala (30.3.16)

Soturin vala

Vyötän säilän kupeelleni ja nousen ratsuni selkään. Kotini jää taa, kun suuntaan aron poikki kohti kukkuloita, kohti kunniaa, kohti taistelua. Mielessäni näen jo vihollisteni silvotut ruumiit laoenneena kentälle, kun kohotan tapparan kohti taivasta ja lausun voitetuille soturin rukouksen. Aurinko kiiltää öljytyllä ihollani ja kannustan hevoseni villiin raviin.

Muinaiset sankarit, vielä seison rinnallanne jumalten saleissa. Kautta Conanin ja Howardin, kautta Ferronin ja Hiltusen, kautta Oivas Repäsen ja Jyrkäksen, pian minäkin saan maistaa taistelua ja sotaa! Kuulen jo korvissani vihollisarmeijan ratsujen jylyn.

Kukkulalta eteeni aukeaa autio aro. Poliisilennokki kaartelee ympärilläni. ”Kansalainen, heittäkää aseenne maahan”, se julistaa.

Nauruni nousee taivaisiin. Voitto tai kuolema!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s