Pakolaiset
Juna Ruotsiin oli lähtenyt Helsingistä jo tunteja sitten. Matkustajat olivat lapsia, vain muutama aikuinen kulki mukana valvojana.
”Mikä toi on?” Kalle kuiskasi ja tarrasi isosiskonsa hihaan. ”Ryssäkö?” Lähestyvässä ujelluksessa oli pahaenteinen sävy. Aino napautti turhautuneena ikkunaa peittävää Verlan pahvia.
”Ei kuulosta lentokoneelta. Odotas.” Aino vilkaisi, ettei valvoja katsonut päin, ja repi pahviin pienen reiän. ”Joku siellä kyllä lentää ja välkkyy.” Varoittamatta juna jarrutti voimakkaasti. Lapset paiskautuivat vaunuissa kuka minnekin.
Junan päästyä Tornioon kukaan ei osannut selittää viranomaisille, mitä oikein oli tapahtunut. Mutta Kalle tiesi, että jotain oli sattunut, jotain ikävää. Ainon silmät olivat nyt kultaiset, ja naurussa kuului kolkko sointi.
Routakoto 