Raapale 431: Yö vuorella (31.1.16)

Yö vuorella

Lumimyrsky. Pimeys. Kapea kieleke, tappava pudotus. Rashid halasi vuorenkuvetta. ”Miten menee?” ääni ylempää kysyi.

”Täällä. Apua!”

”Sori, ei käy.”

”Pimeässä ei näe lyödä kiinnityshakaa. Auta.”

”Jos rupeen peukaloimaan historiaa, mut bännätään iäksi. Sori mut ei.”

”Mitä?”

”Aikamatkasäännöstö kieltää. Saa vain tarkkailla. Mua hengenvaara on aina kiehtonu. Siis muiden. Siks mä oon täällä.”

”Minulla on vaimo ja poika.”

”Kuolema on katalyytti. Jotkut ihmiset tapaa sen takia. Vaikka terapiaryhmässä. Joku syntyy. Tuhannet kohtalot kasvaa siitä.”

”Eihän niitä ihmisiä ole vielä edes olemassa.”

”Ei sun kannalta. Mut hei, nyt täytyy mennä. Tulee vilu.”

”Odota! Kuolenko minä tänne?”

”Sen näkee aamulla. Koita pärjätä, isopappa.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s