Raapale 418: Prinssin paluu (18.1.16)

Prinssin paluu

Muinainen persialainen soturiprinssi. Minä olen sellainen, he sanovat. En ole. Olen keski-ikäinen perheellinen kaivosmies Oregonista. Niin minä huudan. He eivät kuuntele.

Huoneessa leijuu makea haju. Hiilipannuista nousee sinistä savua. Istun tuolissa, johon minut on sidottu. Päälläni on valkea kaapu. Nainen maalaa siihen ohuella siveltimellä outoja merkkejä. Toinen pirskottaa kirvelevää öljyä otsalleni. Kolme miestä soihdut kädessä messuaa vieraalla kielellä.

He haluavat herättää tietoisuuteni. Soturiprinssin tietoisuuden. He ovat tehneet niin ennenkin. Olen ollut häränajaja Traakiassa, kirjuri Goguryeon kuninkaan hovissa, orja Novgorodissa. Tunnen jonkun havahtuvan sisälläni. Taistelen vastaan. Häviän.

Samalla kun he juhlivat prinssinsä uudestisyntymää, minä haivun olemattomiin.

Niin kuin joka kerta aiemminkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s