Erämaan morsian

Erämaan morsianErämaan morsian
Niko Aslak Peltonen
Kuoriaiskirjat, 2014
ISBN: 978-952-7021-47-7

Eletään mennyttä aikaa. Aikaa, jolloin Suomen asioista määräsi Ruotsin kuningas ja kirkko teki tuloaan syrjäkylillekin. Talvella kulkupelin virkaa toimittivat hevosreki ja sukset. Eikä Suomen alkoholilainsäädäntö ollut sellainen kansalaisoikeusloukkaus kuin mitä se nykyään on.

Johannes on lähtenyt kotoaan kaukaiselta tunturilta kylille aamuyön pimeydessä. Joulu on tulossa, pitää kokoontua ryyppäämään muun yhteisön kanssa, ja vaimokin pitäisi hankkia. Eipä sillä etteikö se asia olisi jo sovittuna; Johannes odottaa innolla Magdaleenan tapaamista.

Matkalla hän yhyttää Aarnivaaran pojat Laurin ja Aarnin. Aarnivaara on iso ja arvostettu talo, toisin kuin Johanneksen isän tönö, mutta se ei estä poika taittamasta matkaa yhdessä. Viinaleilin korkki kirpoaa heti kättelyssä eikä juuri paikoillaan käy ennen kuin saavutaan kylään.

Niin kylän väki kuin kauempaa tuntureilta tulevat kokoontuvat majataloon juhlimaan vuoden pimeintä aikaa, ja ympäristön ollessa suomalainen siihen kuuluu olennaisesti ryyppääminen. Tapa on ikivanha ja passaa kaikille, paitsi kylän uudelle kirkonmiehelle. Herran Kristuksen syntymäjuhlan pitäisi olla harras hetki eikä tekosyy vetää perseet olalle. Joitakin koko pappi on silittänyt vastakarvaan jo hetken aikaa, ja majatalossa alkaa nostaa päätään pieni kapinahenki. Kirkon polttamisestakin puhutaan. Johannes koittaa pysyä sivussa hankaluuksista, mutta Lauri peesaa radikaaleja otteita minkä ehtii, ja Aarnilla taas on ihan omat bisnekset kiehumassa.

Johannes koittaa saada juhlasta irti sen minkä pystyy, mutta helppoa se ei ole. Hänen riiaamallaan noidan tyttärellä on toinenkin kosija, yhteistoimin suoritettava papinmurha alkaa vaikuttaa aina vain todennäköisemmältä eikä majatalossa sattuva verityö vähennä kireyttä ilmassa. Helpointa olisi vain ottaa Magdaleena mukaan ja lähteä kun vielä voi, mutta erämaalla on huono maine. Silti lopultakin se saattaa olla vaihtoehdoista paras.

Niko Aslak Peltonen onnistuu kuvaamaan ympäristöä siinä määrin tehokkaasti, että on vaivatonta kuvitella itsensä hämyiseen majataloon pakkasen paukkuessa nurkissa. Humala nousee viinanpoltteen levitessä nieluun ja kylän kohtalo keikkuu kuilun partaalla parin mahtimiehen koittaessa saada tahtoaan läpi. Kirjallinen ilmaisu on sujuvaa millä tahansa ammattimaisella kriteerillä.

Erämaan morsiamen ongelma löytyykin toisaalta. Pienoisromaanin mittaisena sillä ei ole tarjota sivutilaa kaikelle sille, mistä olisi kiva kuulla lisää. Jotkin hahmot jäävät puolitiehen potentiaalistaan, kun taas toisille ei kerronnassa suoda kuin pari häivähdystä. Tarina kuitenkin on hyvin vahvasti hahmolähtöinen, joten henkilöihin olisi ollut syytä panostaa enemmän. Pienoisromaaninakin kirja olisi voinut olla ainakin puolet paksumpi, ja epäilys kytee, olisiko tälle tarinalle ollut sittenkin romaani se oikea mitta.

Erämaan morsian on ansiokas kuvaus menneiden päivien viinanhuuruisesta menosta, mutta rahkeet olisivat riittäneet enempäänkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s